Kylläpä aika rientää... ;D

 Tiedetään, maailman surkein bloggari :D

Tässä välissä oli väsykausi ja levottomat yöt. Ja ehti kyllä olla parempikin kausi mutta aina jotenkin jäi blogin kirjottaminen, kun kirjotus vie niin tuhottomasti aikaa. Just nyt Lilja nukkuu, samoin E :)
   Toisaalta oma vikakin se väsymys joka vallitsi, kun en osaa mennä nukkumaan sillon ku Lilja nukahti; ärsyttävää kun tiesi että 8 kertaa 10stä tyttö herää tunnin nukkumisen jälkeen vaikeroimaan. Niin ajattelen aina että no parempi että valvon siihen asti että Lilja varmasti nukkuu hyvin ja sikeästi...! Ja aamulla kaduttaa. Onneks tyttö sentään nukkuu yleensä yhdeksään.


Prinsessa Peppunen on nyt 9kk vanha. En voi yksinkertaisesti käsittää, minne aika on mennyt. Siis kohta Lilja on vuoden. Apua sentään :D ja vauvaa ei oo vähään aikaan näkyny täällä, on nimittäin sellanen vauhtihirmu. Kuukauden verran kävellyt taaperokärryn kanssa ja seisoskelee ilman tukea. On sanonut ensisanansa. Pupu :) ostin nettikirpulta me&i pupujumppiksen ja näytin sitä Liljalle ja sanoin "Pupu", Lilja katsoi pupua ja katsoi mua ja hymyili. Sitten sanoi "Pu-pu" ja oisin lentänyt pyrstölleni ellen ois ollu istumassa valmiina. Sen jälkeen on silloin tällöin sanonut sen sanan... Ja vaakkunut kuin ankka, kun oon näyttänyt ankan kuvaa ja vaakkunut itse :D ja kerran sanoin "kiitti", niin Lilja sanoi "tti". Niin, eka sana n.8kk vanhana. Typy kyllä tajuaa TODELLA paljon sanoja. Kysyn missä pupu/norsu/kirahvi/pallo/haloohaloo (vanhanmallinen puhelimen luuri -lelu) niin ottaa käteensä sen lelun ja näyttää mulle että tässä! <3 ja osaa hienosti jo ilmaista itseään erilaisilla ilmeillä ja äännähdyksillä joista arvaan heti mitä tyttö on vailla. "Kongkong" kuuluu aika usein...Ja kiljuntaa. Varsinkin silloin kun on meno päällä.

Yhä vaan jaksaa meidän Lilja olla maailman iloisin. Ja niin hauska tyyppi omastakin mielestä... Huumorintajua löytyy. Nyt oon alkanug pohtimaan josko haluaisin sittenkin toisen vauvan. Vielä kuukausi sitten olisin sanonut ehdottomasti ei. Nyt sitten, en olekaan enää varma. Raskausaika kaikkine ihanine hetkineen oli kuitenkin loppupeleissä aika kamalaa. Liitoskivut kummittelee mielessä edelleen vaikka ne hävisi kuin taikaiskusta ku tyttö oli maailmassa. Se oli kyllä jännä... Raskausajasta muistona, toivottavasti ei pysyvänä, on vatsanahka. Se on kurtussa. Ja mua harmittaa vietävästi, että en ehkä enää ikinä voi olla bikineissä. Vaikka eihän nyt kurtut sitä estä, mutta itsevarmuus ois tipotiessään. Raskausarvet sen sijaan on haalenneet jo tosi paljon. Voisin ottaa masusta kuvaa pian... Kun oon kyljelläni niin arvet leviää ja näyttää ja tuntuu karmeilta. Toisaalta ne on kauniita ja olen ylpeä niistä; niin isolta kliseeltä kuin se kuulostaakin. Oon vasta nyt alkanut ajattelemaan miten iso työ on kantaa ja synnyttää lapsi :D se ON, ja miehet ei sitä tule tajuamaan.

Pian on imetys ohi. Onneksi Lilja on alusta alkaen syönyt soseita hienosti ja oppinut nopeasti harjoitusnokkamukin käytön jne ja on muutenkin sopeutuvainen muutoksiin ja erilaisiin tilanteisiin. Tissitakiainen se edelleen kyllä on etenkin öisin (2-4krt tissillä) toivon mukaan itse haluaa luopua tissistä parin kuukauden päästä. Mutta olen iloinen, että imetys onnistui :) tuntuu haikealta lopettaa se, mutta toisaalta ihanaa saada oma kroppa ihan omaan haltuun ja aloittaa taas treenaaminen ilman pelkoa että se vaikuttaa maidon tuotantoon. Tunnekokemuksena imetys on aika ihmeellinen ja korvaamaton kokemus joka on lähentänyt mua ja Liljaa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun oma pienk juo maitoa ja tapittaa silmiin, hymyilee, ehkä naurahtaa ja jatkaa juomista. Katsoo lämpimästi että siinä äiti on <3 ja hauskaa myös, kun varmaan eka sana minkä Lilja oppi oli maito. Kun kysyn haluaako Lilja maitoa, kuuluu "hehe-hehe-hehe" ja kysymättäkin Lilja katsoo silmiin ja hehettää; äiti MAITOO...! :) no, imetyksen lopettelusta enemmän sitten kun on ajankohtaista... Lopetan asteittain kun tyttö on vuoden ikäinen.

Mitä parisuhteeelle kuuluu? Eipä ole yhteistä aikaa. Onneks päästiin Jyväskylässä E:n kanssa kahdestaan pizzalle. Mun äiti katsoi Liljaa sen aikaa. Tai ihan ekana juostiin kauppaan hakee vähän juotavaa :D oli kummallista olla kahden kesken. Oli vaikea keksiä mitä sanoa, mikä ei liittynyt Liljaan. On ollut välillä todella vaikeaa ja on ollut vaikea muistaa katsoa toista silmiin ja muistaa että siinä on myös elämänkumppani, eikä vain lapsen isä. Ja väsymys, se suurentaa jokaista pikkuasiaa mikä ärsyttää... Mutta on mulla aarre. E tekee ruoat ja jaksaa muistaa mua. Kolmivuorotyön ohella. En välillä muistanut että myös E:llä on vaikeaa. Ensimmäinen vauvavuosi on rankka, muttei ylitsepääsemättömän rankka meidän kohdalla. En edes halua tietää millaista ois ollut koliikkivauvan kanssa tai muuten vaan vaikeamman lapsen kanssa... Läpäläpä, mutta muistakaa katsoa miestänne silmiin välillä. Ja rauhoittua hetkeksi. Mulle on ollut todella vaikeaa unohtaa tekemättömät kotityöt hetkeksi ja RENTOUTUA. Koko ajan valmiudessa. Tän ku tiedostin niin helpotti :D ei se mua tapa jos hetken istun E:n kainalossa tankkaamassa läheisyyttä. Mutta! Jatketaan. Ja niin, nyt siis menee jo hyvin ;) jopa niin hyvin että mietittiin kumpikin toista lasta... Ei kuitenkaan vielä :D eilen E sanoi että ehkä meille riittää tuo yksi. Ja oon osittain samaa mieltä. Vauva-aika menee vaan liian nopeasti <3

Muhun otti yhteyttä yksi blogin lukija viime kirjoituksen jälkeen (kun valittelin tekemisen ja uskalluksen puutetta tekemisen suhteen). Tää neuvokas nainen oli jäljittänyt mut facebookista ja laittanu viestiä... Eli mammakaveri; check! Hänen avulla sit sain tietää avoimesta päiväkodista ja siellä käydään nyt taas kun pari vk sitten aukesi taas. Nuorten vanhempien ryhmä kokoontuu torstaisin ja maanantaisin käydään Liljan kanssa seurakunnan muskarissa. Alkaa tuntumaan siedettävältä tää elämä tässä kaupungissa ;) pitää uskaltaa uskaltaa lähteä ja tehdä asioita! Vauvankin kanssa.

Mitäs vielä... Liljalla 4 hammasta ylhäällä ja kaksi alhaalla. Ei ole oireillut hampaidentuloa oikeastaan muuten kuin että parina yönä herännyt itkemään pari kertaa mutta rauhoittunut syliin. Nyt taas kuola senkun valuu niin taitaa olla taas hampaita tulossa. Nyt loppuu akku tabletista :D pitää lopettaa tältä erää vaikka asiaa ois vielä kuinka!

P.S. Typerä tabletti ei suostu lataamaan kuvia joten lisään ne myöhemmin.