Kylläpä aika rientää... ;D

 Tiedetään, maailman surkein bloggari :D

Tässä välissä oli väsykausi ja levottomat yöt. Ja ehti kyllä olla parempikin kausi mutta aina jotenkin jäi blogin kirjottaminen, kun kirjotus vie niin tuhottomasti aikaa. Just nyt Lilja nukkuu, samoin E :)
   Toisaalta oma vikakin se väsymys joka vallitsi, kun en osaa mennä nukkumaan sillon ku Lilja nukahti; ärsyttävää kun tiesi että 8 kertaa 10stä tyttö herää tunnin nukkumisen jälkeen vaikeroimaan. Niin ajattelen aina että no parempi että valvon siihen asti että Lilja varmasti nukkuu hyvin ja sikeästi...! Ja aamulla kaduttaa. Onneks tyttö sentään nukkuu yleensä yhdeksään.


Prinsessa Peppunen on nyt 9kk vanha. En voi yksinkertaisesti käsittää, minne aika on mennyt. Siis kohta Lilja on vuoden. Apua sentään :D ja vauvaa ei oo vähään aikaan näkyny täällä, on nimittäin sellanen vauhtihirmu. Kuukauden verran kävellyt taaperokärryn kanssa ja seisoskelee ilman tukea. On sanonut ensisanansa. Pupu :) ostin nettikirpulta me&i pupujumppiksen ja näytin sitä Liljalle ja sanoin "Pupu", Lilja katsoi pupua ja katsoi mua ja hymyili. Sitten sanoi "Pu-pu" ja oisin lentänyt pyrstölleni ellen ois ollu istumassa valmiina. Sen jälkeen on silloin tällöin sanonut sen sanan... Ja vaakkunut kuin ankka, kun oon näyttänyt ankan kuvaa ja vaakkunut itse :D ja kerran sanoin "kiitti", niin Lilja sanoi "tti". Niin, eka sana n.8kk vanhana. Typy kyllä tajuaa TODELLA paljon sanoja. Kysyn missä pupu/norsu/kirahvi/pallo/haloohaloo (vanhanmallinen puhelimen luuri -lelu) niin ottaa käteensä sen lelun ja näyttää mulle että tässä! <3 ja osaa hienosti jo ilmaista itseään erilaisilla ilmeillä ja äännähdyksillä joista arvaan heti mitä tyttö on vailla. "Kongkong" kuuluu aika usein...Ja kiljuntaa. Varsinkin silloin kun on meno päällä.

Yhä vaan jaksaa meidän Lilja olla maailman iloisin. Ja niin hauska tyyppi omastakin mielestä... Huumorintajua löytyy. Nyt oon alkanug pohtimaan josko haluaisin sittenkin toisen vauvan. Vielä kuukausi sitten olisin sanonut ehdottomasti ei. Nyt sitten, en olekaan enää varma. Raskausaika kaikkine ihanine hetkineen oli kuitenkin loppupeleissä aika kamalaa. Liitoskivut kummittelee mielessä edelleen vaikka ne hävisi kuin taikaiskusta ku tyttö oli maailmassa. Se oli kyllä jännä... Raskausajasta muistona, toivottavasti ei pysyvänä, on vatsanahka. Se on kurtussa. Ja mua harmittaa vietävästi, että en ehkä enää ikinä voi olla bikineissä. Vaikka eihän nyt kurtut sitä estä, mutta itsevarmuus ois tipotiessään. Raskausarvet sen sijaan on haalenneet jo tosi paljon. Voisin ottaa masusta kuvaa pian... Kun oon kyljelläni niin arvet leviää ja näyttää ja tuntuu karmeilta. Toisaalta ne on kauniita ja olen ylpeä niistä; niin isolta kliseeltä kuin se kuulostaakin. Oon vasta nyt alkanut ajattelemaan miten iso työ on kantaa ja synnyttää lapsi :D se ON, ja miehet ei sitä tule tajuamaan.

Pian on imetys ohi. Onneksi Lilja on alusta alkaen syönyt soseita hienosti ja oppinut nopeasti harjoitusnokkamukin käytön jne ja on muutenkin sopeutuvainen muutoksiin ja erilaisiin tilanteisiin. Tissitakiainen se edelleen kyllä on etenkin öisin (2-4krt tissillä) toivon mukaan itse haluaa luopua tissistä parin kuukauden päästä. Mutta olen iloinen, että imetys onnistui :) tuntuu haikealta lopettaa se, mutta toisaalta ihanaa saada oma kroppa ihan omaan haltuun ja aloittaa taas treenaaminen ilman pelkoa että se vaikuttaa maidon tuotantoon. Tunnekokemuksena imetys on aika ihmeellinen ja korvaamaton kokemus joka on lähentänyt mua ja Liljaa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun oma pienk juo maitoa ja tapittaa silmiin, hymyilee, ehkä naurahtaa ja jatkaa juomista. Katsoo lämpimästi että siinä äiti on <3 ja hauskaa myös, kun varmaan eka sana minkä Lilja oppi oli maito. Kun kysyn haluaako Lilja maitoa, kuuluu "hehe-hehe-hehe" ja kysymättäkin Lilja katsoo silmiin ja hehettää; äiti MAITOO...! :) no, imetyksen lopettelusta enemmän sitten kun on ajankohtaista... Lopetan asteittain kun tyttö on vuoden ikäinen.

Mitä parisuhteeelle kuuluu? Eipä ole yhteistä aikaa. Onneks päästiin Jyväskylässä E:n kanssa kahdestaan pizzalle. Mun äiti katsoi Liljaa sen aikaa. Tai ihan ekana juostiin kauppaan hakee vähän juotavaa :D oli kummallista olla kahden kesken. Oli vaikea keksiä mitä sanoa, mikä ei liittynyt Liljaan. On ollut välillä todella vaikeaa ja on ollut vaikea muistaa katsoa toista silmiin ja muistaa että siinä on myös elämänkumppani, eikä vain lapsen isä. Ja väsymys, se suurentaa jokaista pikkuasiaa mikä ärsyttää... Mutta on mulla aarre. E tekee ruoat ja jaksaa muistaa mua. Kolmivuorotyön ohella. En välillä muistanut että myös E:llä on vaikeaa. Ensimmäinen vauvavuosi on rankka, muttei ylitsepääsemättömän rankka meidän kohdalla. En edes halua tietää millaista ois ollut koliikkivauvan kanssa tai muuten vaan vaikeamman lapsen kanssa... Läpäläpä, mutta muistakaa katsoa miestänne silmiin välillä. Ja rauhoittua hetkeksi. Mulle on ollut todella vaikeaa unohtaa tekemättömät kotityöt hetkeksi ja RENTOUTUA. Koko ajan valmiudessa. Tän ku tiedostin niin helpotti :D ei se mua tapa jos hetken istun E:n kainalossa tankkaamassa läheisyyttä. Mutta! Jatketaan. Ja niin, nyt siis menee jo hyvin ;) jopa niin hyvin että mietittiin kumpikin toista lasta... Ei kuitenkaan vielä :D eilen E sanoi että ehkä meille riittää tuo yksi. Ja oon osittain samaa mieltä. Vauva-aika menee vaan liian nopeasti <3

Muhun otti yhteyttä yksi blogin lukija viime kirjoituksen jälkeen (kun valittelin tekemisen ja uskalluksen puutetta tekemisen suhteen). Tää neuvokas nainen oli jäljittänyt mut facebookista ja laittanu viestiä... Eli mammakaveri; check! Hänen avulla sit sain tietää avoimesta päiväkodista ja siellä käydään nyt taas kun pari vk sitten aukesi taas. Nuorten vanhempien ryhmä kokoontuu torstaisin ja maanantaisin käydään Liljan kanssa seurakunnan muskarissa. Alkaa tuntumaan siedettävältä tää elämä tässä kaupungissa ;) pitää uskaltaa uskaltaa lähteä ja tehdä asioita! Vauvankin kanssa.

Mitäs vielä... Liljalla 4 hammasta ylhäällä ja kaksi alhaalla. Ei ole oireillut hampaidentuloa oikeastaan muuten kuin että parina yönä herännyt itkemään pari kertaa mutta rauhoittunut syliin. Nyt taas kuola senkun valuu niin taitaa olla taas hampaita tulossa. Nyt loppuu akku tabletista :D pitää lopettaa tältä erää vaikka asiaa ois vielä kuinka!

P.S. Typerä tabletti ei suostu lataamaan kuvia joten lisään ne myöhemmin.

Päivien kulkua ja höpöhöpöä

Lilja herää klo 8-9, yleensä kakkahätään :D öhisee ja pöhisee.

 Aamut alkaa siis (muutenkin) pepun pesulla, rasvauksella ja D-tipoilla.

Rasvauksesta: Liljan iho on todella herkkä, ellei jopa atooppinen.

Meillä oli ekana rasvana käytössä Ceralan, tosi kallista eikä auttanut mitään. Kolme tuubia sitä ehti mennä (aamuin illoin rasvaus) ennenku menetin hermoni ja marssin apteekkiin hakemaan toista rasvaa. Dermalog (violetti) auttoi hetken aikaa, sitkeästi jaksoin käyttää koko ison tuubin loppuun ja ostin jopa uudenkin, mutta koska säärien iho meni karheaksi ja hieman näpylle niin E kävi ostamassa Locobase repairia. Se on erikoisvoide kuivalle iholle, luin että jollakin se auttoi vauvan atooppiseen ihoon. Osti myös Hydrocortison 1% ja laitoin sitä eilen kylvyn jälkeen. Testataan viikon kuuri sillä (Locobase repair ei auttanut tarpeeksi) jos auttaisi ja jatketaan rasvailua sitten taas Dermalogilla ja Locobasella...

Ennen ongelma-alue oli jalkojen iho, nykyään on myös masussa kuivia läiskiä. Erehdyin laittamaan Dermalogia siihen niin läiskät, jotka oli siis sitä ennen vaaleanpunaisia, oikein ärty siitä ja rupes helottamaan punaisempana. Liljaa näytti kirvelevän se rasva masuun :( raukkaparka.No, enpä laittanut toista kertaa. Laitoin Bepanthenia, se ei ainakaan kirvele. Locobase on muuten Bepanthenin kaltaista (siis sen rasvan, ei voiteen) rasvaista, mutta levittyy paljon helpommin! Levittyy kuin voide, mutta on rasvaista. Noin se on kai helpoin käsittää :D

Mahan iho alkoi oireilemaan kun vaihdettiin pyykinpesuainetta. Ennen oli Neutral, nyt kilpaileva merkki. Kilpailevan merkin pesuaineet ovat ns. ympäristöystävällisiä ja pitäisi käydä nimenomaan herkälle/atooppiselle iholle. En tiedä sitten, liittyikö pesuaineen vaihto jotenkin mahan (ja joo, jalkojenkin) ihon huononemiseen vai johtuiko jostain muusta, mutta vaihdoin silti takaisin Neutraliin enkä käytä huuhteluainetta. Pesin Liljan kaikki vaatteet uudestaan sillä, huh. Vielä ei oo auttanut, mutta katotaan jos hetken päästä...! Toivotaan. Kyllähän tuo ihon herkkyys/atooppisuus ajan kanssa tietty menee ohi :) käsivarsien iho ei jostain syystä oireile kovin pahasti. Hieman on kuiva, mutta ei niin kuiva että jatkuvasti tarvitse rasvata. Naaman rasvaan myös aamuin illoin, siihen käytän Dermalogia. Lisäksi Lilja raapii rintakehäänsä (ei päällisin puolin näytä kovin punoittavaltakaan iho siinä kohti), niin siihen kohti laitan Bepanthenia. Koska se ei haittaa jos sitä päätyy, tai oikeastaan päätyykin, suuhun.

Se rasvailusta tälläerää!

D-tippoina käytetään Devisolin tippoja. Sitten kun ne loppuu kohtapuoliin, vaihdetaan takaisin Rela+D -tippoihin. Devisolit saatiin neuvolasta. Ei oo oireillu maha kummastakaan, ja ne relatipat varmaan auttaa vatsaan sopeutumaan kiinteisiin. Vaikka ei niistäkään oo tullu mitään masuvaivoja toistaiseksi. Toivottavasti ei tulekaan.

Pullaposkeni mun <3

Aamupuuhien jälkeen laitan Liljan keittiön lattialle leikkimään kun teen itselleni aamupalaa. Tai jos E on kotona, E tekee aamupalan ja ollaan tyttöjen kesken olkkarissa leikkimässä. Siinä sit leikitään niin kauan kun Lillin hermo kestää, sit syödään ja käydään ekoille päikkäreille klo 11-12 välissä. Yleensä nukkuu täsmälliset puolituntia vaikka kuinka heijailisin rattaita... Sit soseaika :) tänään oli peruna-parsakaalisosetta. Lilja "ryysti" lusikasta sitä hyvillä mielin ja helposti meni monta lusikallista. Yks ilta söin salaattia tyttö sylissä, niin käänti/nosti päätään kun vein haarukkaa suuhun, tarkkaavaisesti seurasi minne ruoka katoaa. Kädessään hänellä oli kirahvi (Sophie la giraffe), jonka sitten tipautti ja laittoi kätensä samantien mun salaattikulhoon ja yritti kahmaista kurkkua... Vähän nauratti. "Mullekin!". Sama juttu kun söin rypäleitä. Höpsö <3 en malta oottaa että tulee ekat hampit niin päästään maistelemaan maissinaksuja ja harjoittelemaan sormiruokien syömistä.

Unien ja soseen jälkeen leikitään lisää tai sitten lähdetään jonnekin. Useimmiten kauppaan. Kolmisen tuntia touhuillaan ennenku tulee taas nälkä ja uni. Aika usein Lilja nukkuu myös viimeiset päikkärit ulkona. E haluaa lähteä ulos vaunulenkille melkeinpä joka päivä, on kuulemma hyvää vastapainoa töille. Ihan kiva, saan omaa aikaa kotona hetken. Ketuttaa vaan vietävästi ku minnekään ei pääse mopoja karkuun, poikkeuksetta ne herättää Liljan jossain vaiheessa. Argh!

Seitsemältä rauhoitutaan ja aloitellaan iltapuuhia. Keskiviikkoisin ja lauantaisin käydään kylvyssä. Nykyään siellä molskitaan niin että koko tienoo pitää kuivata... Kylppärissä ei mahduta olemaan kaikki kolme+amme ja systeemit, niin ollaan sitten olkkarissa. Tuleepahan pestyä matto ;) haaveissa iso kylpyhuone kun muutetaan! Tiedä sitten kauanko menee että päästään muuttamaan. Ihan heti ei huvittaisi. Viimeistään sitten kun Lilja on vuoden ikäinen. Eli herrajestas, siihenhän ei oo enää pitkä aika! :o koko ajan mietin että Lilja on vielä pari kk vaikka sehän on ensikuussa "jo" puolivuotias... Aika menee ihan oikeasti kuin siivillä, en tiedä minne nää kuukaudet on menny. Ja tuntuu että mitään en muista ekoista kuukausista, vaikka en ookkaan ollu kamalan väsynyt koska Lilja on suht hyvin nukkunut yönsä (mun vieressä). En muista ku kaks yötä ihan alusta, siis kun tyttö oli pari vk, että oisin joutunu valvomaan...

   Niin, muina päivinä pestään vanulapuilla naama, kaulapoimut, kainalot ja peppu. Sitten rasvataan, leikitään hetki, sammutetaan yhdessä valot, iltamaito, sylittelyä, unipussiin, tuutulaulu sylissä ja nukkumaan. Joka ilta sama. Iltamaitoa Lilja osaa odottaa jo; kun valot on sammutettu ja oon laittanut hänet sänkyyn niin kuuluu "he-he-he-he-he" = maitoa tänne kiitos nyt heti. Ja jos en parissa sekunnissa ehdi, kuten usein käy koska joudun ottamaan sukat ym pois ennen sänkyyn menoa, alkaa kitinä ja tekoitku :D ja kun pääsen sänkyyn asti niin se tekoitku vaihtuu taas hehetykseksi... Pari tuntia unta ja taas maitoa ja pitkin yötä parin tunnin välein pitää tankata. Siitäkin syystä haluan alottaa nopealla aikataululla puurot että yöllä sais nukkua taas jopa kolme tuntia... Tottakai kun Lilja kasvaa niin tarvitsee tankata useammin kun pelkkä maito ei enää riitä pitkäksi aikaa. Sitä mietin vaan, että päivällä kyllä porskuttaa kolme tuntia syömättä. Että taitaa liittyä öihin myös läheisyydenkaipuu. Yritin eilen nukuttaa pinnasänkyyn taas, huusi kuin syötävä loppujen lopuksi niin piti nostaa syliin, johon sitten parissa sekunnissa nukahti. Pystyasennossa siis. Eli joo, taitaa joku halipula vaivata kanssa... :) No ei siinä, pienihän tuo on vielä ja tarvitsee äitiä (ja turvatissiä x) <3 )

Uus kamu, mustekala :)

 Lueskelen paljon netistä mitä kaikkea vauvan kanssa voi puuhailla. Leikkejä ja sensemmoista. Loruja pitäs opetella ja lastenlauluja. Kääk! Joskus osasin vaikka mitä, nyt pitää tosissaan päntätä. Tulee vähän hölmö olo kun Körökörö kirkkoon -laulukaan ei välillä suju... Senhän tietää jokainen, myös ne kellä lapsia ei ole! Väsymyksen piikkiin.

Mua harmittaa kun en oo saanu aikaseks lähtee Lillin kaa mihinkään äiti-vauva -toimintaan. Pitäs lähtee autolla, ja tiedän että Lilja ei tykkää olla takapenkillä yksikseen ja jos alkaa huuto niin mun keskittyminen tiehen kärsii. Onhan tossa seurakuntatalollakin toimintaa, se on melkein vieressä. Kyllä mä aion lähteä maailmalle tytön kanssa viimeistään ensikuussa! Nyt tuntuu vaan olevan muka liian "kiire" siivota ym. Kynnystä lähteä kasvattaa myös se, että ei oo ketään kenen kanssa mennä. Ei ole äitikavereita täällä... Joo, kun vaan lähtis niin ehkä sen äitikaverin myös saisi!

Jos toistan itseäni tässä blogissa niin se johtuu vaan siitä että en muista mitä oon kirjottanu ja mitä en! Iltarutiineista taitaa olla juttua kyllä jo, mutta ne piti kerrata koska ne kuuluu oleellisesti päivän kulkuun ;>

Ehkä viikon ajan Lilja on jutellu ja naureskellu enemmän ja helpommin. Kuuluu näitä "sanoja":

Hyybbä, hybbä, äbbä, äbä, bä. <3

Käytiin tänään pääsiäistapahtumassa Riihimäellä, lasistudiolla. Ostettiin pienelle todella myöhästynyt kaste/joululahja. Kari Alakosken lasia, sinne saa (kait) tuikun. Ajattelin laittaa kukkia sinne :) valoa vasten lasi näyttää paremmalta, tulee kaikki sävyt esille paremmin. Vaaleanpinkistä tummaan siis. Sit osallistuttiin arpajaisiin ja voitettiin jokaisella arvalla. Kahdella arvalla ja karkkia ja Lillin valitsemalla arvalla paperipaino (joka näyttää ihan mandariinilta)

Kuva ei tee oikeutta tolle... Tolle lasijutulle :D

Mandariini

Huomenna neuvolaan!

Nyt leikkimään tuon höpösen kanssa "viidakkoon" eli leikkimatolle ^^

Astetta kehittyneempi Pokemon

Junassa matkalla mummilaan!

 Olen HYVIN pahoillani!

En oo kerenny kirjottaa uutta tekstiä (ja nyt ois sitten ihan järkyttävän paljon kerrottavaa...) tai sit ei oo enegiat riittäny. Vie aina kauheesti aikaa tää kirjottaminen :o E lähti Liljan kanssa vaunukävelylle niin on omaa aikaa vähän nyt.

Otsikosta sen verran että E aina sanoo että meidän Pokemon kehittyy koko ajan... En sano enempää! :D

Lilja tykkää kun vedän silkkihuivia kasvojen yli :)

Pieni öhkömönkki on nyt melkein 5kk vanha ja voi veljet mikä kehitysharppaus on tapahtunut kuukauden-parin aikana aikana... Hän osaa nyt myös kääntyä selältä mahalleen (muutaman viikon ajan), kääntyä mahalta selälleen (muutaman päivän ajan) ja nauraa ääneen. Voi sitä naurua! Nauroi ekan kerran kun oli "vauva-asennossa" mun käsivarsilla ja "tiputtelin" sitä huiiiiihuiiii. Tuli hehe-hehe -nauru :) ei vielä röhönaurua osaa... Koko ajan paremmin kyllä. Sit on nauranu ku oon nostanu kainaloista ylös ja mussuttanut sen mahaa että omnomnomnomnom. Niin ja mummille ja tädille on nauranu ku ne on hassutellu.

Aurinkoinen kevätpäivä

Nukahtaa itse (pari pv sit kokeilin nukahtaako omaan sänkyyn, nukahti kitinän säestämänä alle kymmenessä minuutissa, eilen meni puoli tuntia). Kiitän iltarutiineja tästä. Iltaisin tehdään pesut, sitten sammutetaan kahdestaan valot, syödään iltamaito, sitten hellyystankkaus (sylissä) ja sit unipussiin ja tuutulaulu, Tuiki tuiki tähtönen 3 kertaa, hyvänyön toivotus ja suukko ja sit rattaisiin, kehotus "ota norsu" ja "nukkumaan". Samalla lailla tein kaiken ku aina, erona että iltamaidosta eteenpäin makkarissa :) ja laskin omaan sänkyyn. TÄRKEIN asia on ehdottomasti norsu. Sitä mussuttaa ja halii, yölläkin jos herää kitisemään niin laitan norsun käsien ulottuville niin usein rauhottuu. Eli ehdollistaminen turvanorsuun on ehdottomasti the juttu. Ehdollistin niin, että otin norsun mukana imetyshetkiin, Lilja sai nyplätä sitä samalla kun söi = yhdistää norsun turvallisuudentunteeseen :) niin tai näin, toimii!

Norsun kanssa unilla

Jouduttiin alottaa vellit/soseet jo, koska muutama päivä takaperin huomasin että Liljan paino ei oo noussu neuvolan jälkeen yhtään :/ 4kk neuvolassa 12.3. pituutta oli 65cm ja painoa oli 7,3kg imetyksen jälkeen. Paino oli 7,1kg pari tuntia imetyksestä muutama päivä sitten, eli plus miinus nolla; ei ollut noussut mutta ei onneksi laskenutkaan kolmen viikon aikana. Viikon päästä siis seuraava neuvola. Eli sosehommiksia oli pari päivää sitten, tein peruna-porkkanasosetta sekä erikseen porkkanasosetta ja laitoin jääpala-astiaan ja pakkaseen. Nesteenä käytin korviketta, en millään jaksa pumppailla käsikäyttösellä rintapumpulla -_-

   Ensimmäinen ns. ruoka mitä Lilja söi oli peruna-porkkanavelli, Valio Onni. Nyrpisteli sille molempina päivinä mitä sitä söi, kolmantena päivänä oli mun tekemää, ja ihan soseena. Eli koostumus paksumpaa ja enemmän ruokamaista. Vellihän on sellasta litkua... Ei nyrpistelly ja näytti maistuvan :) ei työntäny kielellä sosetta ulos tms. alas meni! Neljä-viis lusikallista. Tänään söi kokonaisen jääpalakuutiollisen porkkanasosetta ;) samaa makua pitäs olla viikko, mutta en viittiny sulattaa isoa satsia sekotusta. Ei oo ku yks jääpala-astia x.x se on täynnä nyt porkkana-sosetta. Ensviikolla sitten bataattisosetta! Sauvasekotinkin piti uusia, kuumeni moottori aika huolestuttavasti ku muussasin noitakin... No, nyt on parempi kone! Hintansa väärti kun ei tarvii pelätä millon sauvasekotin räjähtää kun sosetta tekee ;) marjasoseet ostan kyllä kaupasta! Mutta kasvikset ja kala aikanaan itse. Muuta lihaa ei Lilja sitten saakkaan. Aion ottaa tän asian esille neuvolassa ja pyytää päästä ravitsemusterapeutin juttusille, jotta tiedetään enemmän sitten vauvan/taaperon kasvissyönnistä. Onneksi nykyaikana asiaa ei enää kauhistella! Otti kyllä aivoon ku eräs tuttu vänkäsi että "lapset tarvitsee eläinproteiinia!". Newsflash; ei tarvitse (vaikka kalaahan me syödään). Huomaa taas että jotkut ei ota mistään selvää ja viljelee viisauksiaan sitten... Huoh.

Porkkanasosetta silmät kierossa o.o <3

Ruoasta tuli mieleen, että Lilja tietää sanan "maito". Kun kysyn "otatko maito" niin tulee leveä hymy ja "hehe-hehe-hehe" -vastaus ;> ja kun lasken alas niin kierähtää valmiusasentoon kyljelleen. Joskus on vähän liian innokas ja kääntyy ihan mahalleen asti... :D Oon sitä sanaa alusta asti toistellut syöttötilanteessa. Kovassa toistossa on myös sanat "kissa", "isi" ja "äiti" oman nimen lisäksi. Äiti tekee sitä, äiti syö tätä, isi siinä, kato kissa, kissa, kissa, kissa. Tunnen itteni välillä ihan vähä-älyseks ku toistelen kaikkea miljoona kertaa lässyttävällä äänellä...

Mummilassa paisto aurinko vähän ^^

Mitäs muuta? Nom kiljuntaa on kuulunut n.viikko. Kiljunta-aariat alkaa parhaimmillaan heti herättyä ja leikin ohessa on mukava avata ääntä. On kai kiva tuottaa erilaisia ääniä. Sitten tykkää kovasti kosketella naamoja, kurottelee kohti, naurahtaa tai höpöttelee samalla kun kokeilee poskia, nenää ja parransänkeä (isin, ei äitin). Kylpyhetket on hauskoja nyt, eilen polki vettä tasajalkaa niin että kasteli koko tienoon. Myös meidät vanhemmat :) räpytteli silmiään ku lensi vettä omaankin naamaan. Ei haitannut sen enempää. Räpyttelee silmiään myös kun näkee kasvorasvan (ei tykkää kun levitän sitä naamalle, räpyttelee aina villisti silmiään). Siis oikeasti, ei tarvitse kun ottaa puteli esiin niin villi räpyttely alkaa :D

Leikkejä. Ja juu, mummilassa ollaan!

E tuli takaisin kävelyltä = kirjoitusrauha meni. Vielä yksi asia...

Ekaa kertaa "hammas"pesu. Vaikka ei hampaita vielä olekaan!

MUN HIUKSET LÄHTEE! Suihkun jälkeen lattiakaivossa tukko hiuksia, tyynynpäällinen täynnä hiuksia, hiuksia ruoassa, suussa ja Liljan käsissä. OMG! Tätä voi kestää kolmekin kuukautta. Raskauden aikana ei lähde hiuksia paljoo mitään, normisti siis 50-100 päivässä. En muista mistä johtu. Sitten ku hormonitasapaino palautuu muutama kuukausi synnytyksen jälkeen niin kaikki ne hiukset mitä ois tippunu sen yhdeksän kuukauden aikana, tippuu parin kuukauden aikana pois. Yleinen harhaluulo on, että imetys aiheuttaa hiustenlähtöä. Itse raskaushan sitä aiheuttaa. Onneks tässä ei ihan sentään kaljuunnuta :)

Nyt leikkimään kiljukaulan kanssa! <3

Lilja ;) värejä parannellaan vielä, tummanpinkiksi.

Miltä maailma maistuu?

Se on ihan totta mitä sanotaan; kun vauva täyttää kolme kuukautta tulee hänen silmiinsä aivan uudenlainen ymmärryksen pilke! Välillä kun katson Liljaa niin nään kuinka pienet ratakset (ratakset..?) raksuttaa kun neiti katsoo esimerkiksi nyrkkiään :)

Päivää vaille 3kk neiti kääntyi ensimmäistä kertaa itse kyljelleen. Olin pakahtua ylpeydestä! Jännä miten paljon voi innostua niinkin pienestä asiasta... :D

Reipas tyttö <3

 Neuvolassa käytiin taas pari päivää sitten, en ymmärrä miks ihmeessä me ollaan menty autolla ennen sinne, ku kävellen menee 10min :D ei ummarra... Pituutta oli tullut 2cm ja painoa n.700g. Eli nyt siis 62cm ja 6,8kg tytteli. Rokotukset piti aloittaa (rotarokotetta ei otettu) silloin, mutta halusin että Lilja saa ensimmäisen rokotteensa vasta 6kk vanhana ja silloinkin vain sen, minkä oon itekin aikoinaan saanut eli viitosrokotteen (kurkkumätä, jäykkäkouristus, hinkuyskä, polio ja hemofilustaudit). Ei siis pneumokokkirokotetta. Ja siitä seuraava rokote sitten vuoden vanhana eli taas viitosrokote (vahvistus) ja silloinhan pitäis myös antaa MPR -rokote (tuhkarokko, vihurirokko, sikotauti) mutta se annetaan sitten 1,5v. Halusin puoli vuotta rokotusten väliin ja onneksi E suostui :)

Mites muuten? No, onhan se pieni jo löytänyt nyrkkinsä kun niitä välillä tuijottaa ja sitten äkkiä laittaa sen suuhun :) eilen maisteli pientä norsupehmoa. Ja mun sormia... En ehtiny estää ku jo vetäs mun peukun suuhun :D Ei vielä kurottele itse ottamaan esineitä...
Jouduttiin ottamaan pinnasängystä toinen laita pois ja laittamaan koko hökötys kiinni meidän sänkyyn. Koska tosiaan 1-2 tunnin välein heräili monta yötä, ei siis syömään pelkästään vaan pyörimään. Jossain vaiheessa yötä aina luovutin ja annoin tytön jäädä viereen, siinä viihtyy ja nukkuu niin hyvin. Kuus tuntia nukku putkeen ku laskin suosiolla heti alkuyöstä mun viereen :D pinnasängyssä puhisi ja pöhisi ja öhisi ja huito, sitten alko kitisemään. Nostin salamana meidän sänkyyn ni naps vaan, siihen nukahti... Viime yönä oli tää "sivuvaunu" -systeemi käytössä, SILTI yritti keplottaa ittensä mun viereen. Heräsin yöllä puhinaan ni oli kääntyny 90astetta, pää minuun päin... Toissa-aamuna heräsin siihen että Lilja oli hilannut itsensä mun selkään kiinni ja yritti syödä lapaluuta... Oli siis kapalossa, en tiiä miten osaa liikuttaa itteensä niin taitavasti :D käännyin katsomaan ni riemastu ku äiti heräsi tähän varovaiseen vihjailuun että hei äitiiii, oisin jo hereillä <3

Muuten menee hyvin! Iloinen vauva, ihana ihana ihana söpöläinen :) joka heräs ekoilta päikkäreiltä NYT niin pitää lopetella tältä erää... Tulikin lyhin teksti aikoihin :) mutta pääasiat tuli kirjotettua muistiin!

Ainiin, lähdetään Liljan kanssa kahdestaan mummilaan Jyväskylään junalla viikon päästä... Mitähän siitäkin tulee? Onneks on suora juna :D

Moikkamoi!

Härpäkkeet ja turhakkeet

Mitä ihan aikuisten oikeesti tarvitset raskaus -ja imetysaikana ja mitä hankintoja vauvalle? Markkinoilla on älyttömät määrät kaikkea aivan_todella_turhaa kräsää. Hyvää äitiyttä ei mitata tavaroilla mitä haalii vauvalle kaapit ja nurkat täyteen. Varsinkaan, kun niitä käytetään kerran tai kaksi jos ollenkaan ja ne jää sitten pölyttymään sinne nurkkaan tai kaapin perälle.

Raskausaikana ensimmäinen hankinta; Suuremmat housut / venyvät housut (stretch tai ihan vaan rennommat kangashousut)

Mua pelotti että satutan pienenpientä papua mun farkuilla mitkä ei joustaneet yhtään :D ja oikeastihan on tosi epämukavaa jo ihan alussa (no, viikoista 10-->) pitää normifarkkuja. Mulla ainakin oli ihan törkee turvotus alavatsalla jo ennen varsinaista raskausvatsaa!

Sitten toinen ehdoton hankinta viimeistään siinä toisen kolmanneksen alussa oli

 rintaliivit, tarkemmin sanottuna urheiluliivit (tilasin yhdet äitiysliivitkin, niitä käytin ehkä kerran kotona. Ei mitään toppausta...!

Normiliivit koko raskausaikana (kaarituelliset siis) voi vahingoittaa maitotiehyitä. Pelkäsin tätäkin ja vaihdoin ajoissa urheiluliiveihin :) vanhat tavisliivit ei taidakaan kyllä enää mennä... Never again. Ai että oli kesällä kätevä pitää legginsejä ja mekkoja/pitkiä paitoja... Löysin kyllä tosi edullisesti kirpparilta äitiyshousuja, sekä farkkuja (3, yhdet caprit, 2 normi) että rentoja capreja ja olohousuja. Tyylitaju jäi normivaatteiden mukana kaappiin odottamaan :) tärkeintä oli mukavuus! Viimeisellä kolmanneksella aloin käyttämään tukivyötä, Carriwell -merkkistä. Voin lämpimästi suositella :) Ostin myös imetysliivit valmiiksi, vaikka suositeltiin että ne ostetaan vasta sitten kun maito on noussut koska se maidontulo ihan oikeasti kasvattaa tissejä parilla kuppikoolla, ei tarvii etukäteen arpoa että no minkäs kokoset. Mutta kuka haluaa lähteä 4 päivää vauvan syntymän jälkeen ostamaan imetysliivejä? Ostin ihan näppituntumalla ne ja sattumalta olikin sitten ihan oikeen kokoset kun aika koitti niitä käyttää. Sairaalassa en käyttänyt liivejä ollenkaan ennenku kotiinlähtöpäivänä. Nythän on sellasia imetysliivejä mitkä mukautuu rinnan kasvuun kun maito nousee. Huomasin Vauva -lehdessa mainoksen. Tiedä sitten montako miljoonaa sellaset maksaa. Lindexillä oli mustat ja valkoiset perus -imetysliivit 19.95€/setti, sellaisen ostin. E:n piti kyllä sitten n. kk synnytyksestä hakea mulle toinen sellanen setti, koska maitovahinkoja käy väkisinkin (osti samalla muotoilevan alusasun että saan pömppiksen piiloon ristiäisiä varten :D soitti mulle kaupasta, myyjä puhuu taustalla että minkäkuosista ja E toistaa kysymykset; "haluutsä tämmösen mustan vai valkosen vai lepardikuvioisen vai sit tämmösen ihonvärisen (myyjän ääni taustalla; "nude!")" Aww? <3 Maitovahinko= liivit kastuu maidosta, jota heruu ihan muuten vaan joskus ja varsinkin silloin kun imettää. Eli hanki liivinsuojia monta pakettia etukäteen. Ja muutamia pestäviä liivinsuojia kanssa (trust me, pyykkiä tulee niin paljon vauvan myötä että aivan hyvin ehtii pesemään niitä suojia usein). Ainu on paras merkki mitä oon kokeillu, on tullu Rainbowt ja Pirkat tutuiksi... Ainut on tarpeeksi isoja ja niissä on tarrakiinnitys että suoja ei lähde vaeltamaan paikoiltaan (josta seuraa maitovahinko). Niiiiiin ja yöllä ehdottomasti kahdet suojat. Toiset liivien sisänurkkaan ja toiset keskelle... Jos imetät sängyssä kyljellään yölläkin (helpointa) niin painovoima tekee tehtävänsä; suoja on kyllä keskellä liivejä mutta nänni ei :D ja sit on liivit ja lakana märkänä maidosta.

Palataan raskausaikaan.

Käytin bio-oilia läpi raskauden. Oikein hyvä ainakin venyvän, kutisevan vatsanahan kosteutukseen. Voi olla, että se jonkin verran auttoi raskausarpien määrään, who knows. Niistäkin osa on haalennu jo :) vaikka eihän tässä varmasti enää tarjoilijaksi topless -baariin asiaa oiskaan. Tiikeritisseille ei taida olla kysyntää. Paitsi ei varmaan ennen raskauttakaan ois ollu asiaa sinne töihin :D taidetaan vaatia hiukka isompaa rintavarustusta kuin mulla... Eikä sen puoleen löllerömahallekaan taida olla kysyntää. Jos tää nahka ei tästä palaudu uomiinsa niin aivan varmasti harkitsen leikkausta ;(mutta annan itelleni vielä aikaa. 2 kuukautta on kuitenkin tooosi lyhyt aika. Joillain kestää jopa 2 vuotta että iho palautuu normaaliksi mahan seudulta. Joillain taas ei palaudu ollenkaan. Onneks ikä on mun puolella, nuorena palautuu paremmin kuin vanhana. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

- Maidonkerääjät

Kun imetät, toisesta tissistä saattaa herua maitoa ihan kunnolla!)

- Rintakumi

Koska imettäminen sattuu alussa (koska pieni piraija nappaa kiinni lujasti).

Itse en tarvinnut vaan kärvistelin

- Maitopusseja tms.

Maidon pakastamista varten

- Ceridalia tai Bepanthenia

Nänneihin alussa

- YÖSITEITÄ

Paaaaljon paljon jälkivuotoa varten

 - Liivinsuojia

-Rintapumppu! 

Kun maito nousee niin rinnat pakkautuu aivan täyteen ja tuntuu että ne räjähtää. Sillon on aivan pakko pumpata ylimääräinen pois.

Käsikäyttöinenkin pumppu on ihan hyvä, jos kärsivällisyys ja jaksaminen riittää pumppailuun. Sähkökäyttöisestä unelmoin... <3 mutta se sitten maksaakin jo enemmän. Mulla on Emma -merkkinen pumppu, makso n.30€. On oikeesti hyvä vaikka sitä haukutaan kaikkialla! Mulla meni ehkä 3 ekaa kertaa siihen että opin tekniikan miten sitä käytetään! Pumppaaminen sattu ja oli hurjan vaikee saada maitoo virtaamaan sujuvasti (lisäks suurin osa maidosta pääty paidalle ekalla kerralla kun en tajunnu kumartua eteenpäin pumpatessa :D). Sitten ku hiffasin että HEI oon tehny väärällä tyylillä ni maito virtas ilosesti eikä sattunu yhtään.

Vauvalle ostettiin yhtä ja toista ja osa tavaroista saatiin lahjaksi tai lainaan.

- Tutteja

Kannattaa varulta hankkia yksi, me ei tosin loppujen lopuksi tarvittu ollenkaan

- Harsoja 15-20 kpl

- Kietaisubodyja ja puolipotkareita! + Muita bodyja, potkuhousuja, sukkia, paitoja... (Pelkät paidat turhia ellet käytä niiden kanssa potkuhousuja; nostat vauvaa kainaloista niin puolet mahasta on paljaana) parhaimmillaan vaihdoin 4 krt/pv vaatteita Liljalle... Pesukone on paras kaveri :) (rikkaimurin lisäksi)

- MAM -tuttipulloja

(80% vähemmän koliikkia. Liljalla ei kyllä oo edes ollut mitään mysteeri-itkuja, aina on ollut joku syy). Meillä niitä (pieniä) on kaksi, jos oon poissa niin E pärjää niillä ihan hyvin sen aikaa. Turha hankkia kahtakymmentä :) isoja 1. Saa nähdä tarvitaanko vielä toinen.

- Korviketta

Varmuuden vuoksi (jos maito ei nousekaan kunnolla tai äipälle tulee äkkilähtö jonnekin). Liljalla tuli maha kipeäksi NANista, ostettiin Tuttelia seuraavaksi ja se olikin tosi hyvä. Sitä suositellaankin keskustelupalstoilla...

- Sitteri

Kannattaa hankkia pieni sitteri minkä saa mukaan eri huoneisiin helposti. Ja sellainen joka värisee/tärisee :D tota mikä meillä on lainassa ei saa mihinkään kannettua mukaan... Sisällä on matkarattaat joissa Lilja napottaa ku laitan pyykkejä tms. Nukutan sen myös päikkäreille niihin, maton kynnyksen yli rattaita eestaas 5-10min niin neiti on unessa.

- Turvakaukalo

TELAKALLA. Turvavöillä kiinnitettävä on sanonko mistä... Telakallinen kaukalo laitetaan naps vaan telakkaan kii ja matka voi alkaa. Se on lisäksi myös turvallisempi. Turvavöiden kanssa taistelu <3

- Leikkimatto

- Lelu joka soi, välkkyy ja/tai hymyilee

Saatiin lahjaksi sellainen, se se vasta on Liljan mielestä jännä!

- Mobile

Joskus iltaisin kun Lilja ei millään meinaa nukahtaa enkä jaksa kanniskella sitä niin laitan sen "kylmästi" pinnasänkyyn tuijottamaan mobilea. Siinä se ihmettelee pyöriviä eläimiä tyytyväisenä. Joskus tosin joku eläin sanoo sille pahasti ja pääsee itku.

- Roikkuva/heiluva kaveri

Hoitotason yllä roikkuu ukkeli jonka laitan heilumaan aina vaippaa vaihtaessa. Hymyä tulee heti neidiltä :) enemmän jopa ku äidille, joka on "niin nähty" ;(

- Matkarattaat

 Jotka tosiaan nyt on sisällä :D ennen niitä jouduin kanniskelamaan Liljaa 24/7 olkapäällä myös nukuttaessa. Oli muuten niska-hartia -alue jumissa ja päänsärky siitä johtuen jäätävä...

- Parvekerattaat

Me ei voida nukuttaa ulkona Liljaa koska naapuri tupakoi. Argh!

- Neutral -pesuaine ja huuhteluaine

- Kapalo

Lilja heiluu niin paljon että nukahtamisesta ei tuu yhtään mitään ilman kapaloa... Kapalon virkaa toimittaa lämmin fleecepeitto.

- Vaunuihin peitto

- Lattiaviltti tms.

- Sohvaviltti (vauvan oma alusta)

- Helistin ym.

- Kirjoja

-Vuodevaatteita ja reunasuojat

Kannattaa laittaa lakanan alle "pissasuoja". Ohivuotoja tulee aivan varmasti. Ja pukluja.

- Vaippoja

Liberovaipat on parhaita!

-Talkkia, sinkkivoidetta, vauvojen vanupuikkoja, vauvojen vanulappuja (nukkaamattomia, lappupesuja varten), hoitoöljyä

- Amme

Ja siihen irrallinen vauvatuki niin ei tarvi hankkia toista ammetta kun vauva kasvaa "yli" siitä vauvatuesta

- Suihkutettavaa desinfiointiainetta (on kätevä myös ottaa hoitolaukkuun, jos joutuu vaihtaa vaippaa yleisessä vessassa niin tietää että on ainakin puhdas alusta...)

- Käsidesiä tietty, vieraita varten

Unohdin varmasti jotain itsestäänselvää mutta. Turhakkeista ei tuu mieleen ku noi tutit. Oon yrittäny näköjään jo raskausaikana olla ostamatta turhia juttuja :D jotkut hifistelyvaatteet ois saanu ehkä myös jäädä kaupan hyllyyn... Mahdollisimman helppoa ja nopeaa päällepantavaa sen olla pitää.

Mitä lääkekaappiin tulee niin

- Rela+D tipat (toki neuvolastakin saa tippoja mutta relatipat rauhoittaa vatsaa)

- Nenäfriida

- Cuplatonia (varulta, masuvaivoihin) tai Disflatyliä

- Physiomer Baby

Siis sitä keittosuola-merivesi-flunssajuttu. Mikä se ny o :D

Ulkovaatteista ei varmaan tarvi sanoo mitään ;D

2kk neuvola oli just, neidillä pituutta tasan 60cm ja painoa 6,1kg. Ihmettelin neuvola-aamuna ku ei mee enää 2 -koon vaipat (3-6kg) niin ei ihme ettei menny :D kilo tullu kuukaudessa, ja 3 senttiä pituutta... Multa oli lähteny kilo kuukaudessa, eli se meni suoraan vauvalle! Tää järjestely sopii mulle ;) herkkuja syön joka päivä, joten kai sitä vois nopeempaakin laihtua. Nyt painan 61kg, 2kk sitten 77 (vauva mukaanlukien tuohon) eli kesällä saatan olla entisissä mitoissa = kesäkunnossa! Vaikka en ookkaan bikineissä liikkumassa missään...

Lilja heräs unilta, pitää viihdyttää sitä nyt! Yritän kirjotella taas piakkoin...

muoks. Unohdin itkuhälyttimen! Se on todellakin tarpeellinen!

Heräsi unilta iloisena :)

Päiväunijärkkäily :D

On se vaan maailman ihanin <3

Nyrkkiä vei suuhun pari päivää alle 2kk vanhana, maiskuttelee sitä oikein kovaäänisesti. Ihmettelin ensin että vastahan se söi, mutta kyse olikin sitten ihan kehitysvaiheesta. Se on niiiiin söpö kun mussuttaa nyrkkiä <3 Samoihin aikoihin alko juttelemaan todella paljon! Toki ennenkin on äännellyt jne. mutta yks ilta lähti oikein kunnolla juttu luistaa... Oikein leveän hymyn kera :) Nyt höpöttelee itsekseen ja kiljahtelee ja ääntelee omituisesti. Häyhäy äää yäää miäy. Kohta ne kädetkin löytyy. Anyday now... Sitä odotellessa!

Lilja Inna Ameliina S.

Huhhuh miten nopeesti aika menee! Jos odotusaika tuntu ikuisuudelta, nää n. puoltoista kk on tuntunut parilta päivältä... Kaikenlaista on tapahtunut; ensihymyt koettu, ristiäiset pidetty, joulu vietetty ja vuosikin jo vaihtunut. Tyttö sai nimekseen siis Lilja Inna Ameliina. Lilja on ollut aina mun all time favourite tytönnimi (kaverin siskon nimi), Inna on toisinpäin Anni joka taas on mun mummon nimi. Toinen mummo on Sanni, joten mikäs sen sopivampi nimi suvusta (perinteinen) kuin Inna. Lisäksi nimi on alunperin venäläinen ja Liljallahan siis on venäläisiä lähisuvussa. Ameliina on muunnos Ameliasta. E kysy yks päivä että niin mikäs sen meidän tytön nimi nyt sitten on, Lilja Ameliinako? (Jos muistatte, halusin Liina -loppuisen yhden nimen koska itsellä ja siskoilla on sellaiset.) Ja huudahdin että "Ameliina! Ihana nimi" ja se vähän niinkuin jäi. Alunperin Liljan nimeksi piti tulla Lilja Amelia... E keksi vahingossa kivan nimen ;)

Harmittaa, että ensihymy meni periaatteessa "ohi", koska en tajunnut että se oli oikea hymy... Tai ne, en tiedä mikä niistä hymyistä oli aito. Älkää hyvänen aika uskoko että muka kuuden viikon iässä tulee vasta aitoja hymyjä. Kyllä meidän tyttö väläytti aurinkoisia hymyjä jo kaksviikkosena! Mitä enemmän vauvalle hymyilee, sitä nopeampaa saa takaisin hymyn. Mutta voih sitä tunnetta kun tajusin että ei hitto, vauva tais hymyillä mulle...! Sitä ilon ja onnen määrää ei voi sanoin kuvailla. Vauva tykkää musta! Musta! En taida tehdä kaikkea sittenkään väärin ;) tätänykyä Liljalta saa takuuvarmasti hymyn aamuisin sekä päikkäreiden jälkeen. No, ihan muuten vaankin kyllä :) hymytyttö <3 ja juttua riittää! Tykkää höpöttää etenkin isille kun se tulee töistä kotiin. Rikas sanavarasto sillä on jo! Nauhotin tossa yks yö kun höppänä höpötteli pinnasängyn nurkalle (?) ja "naureskeli" (ei se raukka vielä osaa nauraa) sekä kiljahteli riemusta siinä ohessa. Pari kertaa oon säikähtäny kun niin kovaa huudahtanut :D ei siis itkuisena tai vihaisena vaan kesken ns. juttutuokion. Öhisee ja pöhisee kyllä muutenkin aika paljon... Luonteeltaan on iloinen, tarkkavainen, temperamenttinen ja määrätietoinen (vaativakin kyllä.). Ihana höppänä se on <3

Uutenavuotena oltiin ekaa kertaa reissussa / yökylässä. Vähän jännitti kyllä etukäteen miten Lilja nukkuu ja käyttäytyy jne. Valvohan se sitten kahteen asti...! Päivällä varmaan nukku niin hyvin. Nukahteli hetkeks aina sillon tällön, mutta vaan pariks minuutiks. Vuoden vaihtuessa pidin sitä sylissä ja hymyili vaan... :)

Valvomisesta puheenollen, nyt kun tyttö on vähän "vanhempi", hän ei enää nukahdakaan noin vaan naps, vaan pitää ihan oikeasti nukuttaa sekä päikkäreille että yöunille. Pari kertaa ollu yliväsynyt ja kaikkihan tietää mitä sillon tehdään. Ei ainakaan nukuta. Yhdeltä nukahti toissayönä... Mietin että mitähän sitä keksis, kun jos Lilja ei nukahda tissille (ns. tissitainnutus) eikä sitä jaksa kantaa koko aikaa tietenkään olkapäälläkään missä se tykkää olla ja sinne myös nukahtaa (jos istuu alas niin valittaa, pitäisi siis olla liikkeessä koko ajan. Ei joka kerta, mutta useimmilla kerroilla. Valittaa myös jos hänet laskee varovasti sohvalle nukkumaan. Syliapina? :P) niin MITEN se nukahtaa? Vaunuihin. Mutta enhän mä nyt keskellä yötä ulos voi lähteä. Turvaistuimeen. Ei pysty ajelee koko yötä + vauvat ei saa olla pitkiä aikoja turvaistuimissa. Ratkaisu; matkarattaat varastosta, tyttö kapaloon ja rattaisiin. Vetelin rattaita pienen kynnyksen yli n. vartin niin nukahti. Nukuttakaa vauvanne ASAP kun se

a) haukottelee

b) tuijottelee tyhjyyteen

c) kääntää katseen pois leluista eikä oikeen ota kontaktia muutenkaan mihinkään

d) kaikkia yllämainittuja

Muuten vauva ei nukahdakaan sitten ihan helpolla vaan kitise vaan. Ei ne pienet ymmärrä että niitä väsyttää ja nukkuakin pitäs. Poikkeuksiakin on varmasti, niitä jotka nukahtaa noin vaan ku niitä nukuttaa. Meidän neiti on sellanen touhottaja (kädet ja jalat heiluu vuorokaudet läpeensä) että se ei kyllä ymmärrä :D on niin paljon parempaakin tekemistä. Liikaa katsottavaa ja ihmeteltävää, ei ehdi nukkua! Kapalo on muuten loistava keksintö, ennen tyttö ei tykänny yhtään siitä että hänet "sidottiin" vaan huusi kuin syötävä. Nykyään rauhottuu vaan. Aamulla kun laskin omaan sänkyyn syötön jälkeen takas nukkuu, rupesi kitisemään ja vähän vääntämään itkua. Kääräsin äkkiä neidin tortillaksi niin nukahti samantien uudestaan. Naps! Ja vinkkinä yöllisiin vaipanvaihtoihin; vaihda vaippa hämärässä, nopeasti ja vähäeleisesti niin, että vauva on pinnasängyssä. Ei katsekontaktia eikä höpöttelyä. Pyyhin pepun kosteuspyyhkeillä ja pesen kunnolla aamulla. Tein alussa virheen, että vein sen aina hoitotasolle vaipan vaihtoon ja pesin pepun. Varmasti itse kukin herää jos menee valoisaan, viimeistään silloin kun vettä tulee "niskaan". Ilmankos piti valvoa parikin tuntia vauvan kanssa sen jälkeen... Kantapään kautta! Paita (tai sitten body, mutta vain yksi neppari kiinni haaroista) ja puolipotkuhousut on aika ehdottomat öisin. Nopeat riisua ja pukea.

Vaatteista muuten, jos nyt lähtisin ostamaan vauvan vaatteita, hamstraisin kaapit täyteen pelkkiä kietaisubodyja. Hirrrrmusen käteviä. Ja puolipotkareita. Vaikka ne pinkit Hello Kitty -ei-kietaisubodyt on niin söpöjä, niitä pukiessa menee järki. Varsinkin jos vauvasi puklailee paljon (niínkuin meidän pieni) ja joudut vaihtamaan vaatteita hänelle parhaimmillaan neljästi päivässä. Ja varsinkin, jos vauvasi ei tykkää vaatteiden vaihdosta (niinkuin meidän vauva ennen, nykyään on ihan ok asian kanssa).

Lilja suuttuu joskus tissille. Syö ensin ihan normaalisti, kunnes lopussa rupeaa "huutamaan" tissi suussa. Olin eka ihan paniikissa että mitä mitä nyt, sitten kokeilin ottaa kylmästi tissin pois suusta ja nostin syliin. Siihen rauhoittui. Kaipasi siis vaan läheisyyttä, ja mikäs sitä läheisyyttä paremmin tuo kuin imetys/syöttäminen. Halusi siis vaan imeä ja nauttia läheisyydestä, mutta maitoa vaan tuli. Ja siksi suuttui... :) pöppänä. Näin ainakin arvelisin, koska sitten halusi olla sylissä vaan.

Miten meidän päivät menee nyt? Rutiineja meillä ei vielä ole, koska Lilja on niin pieni. Vasta kolme kuukautta täyttäneelle voi kuulemma opettaa jotain... Tai silloin vauva alkaa oppia että esim. kylvyn jälkeen tulee ruokahetki, sitä seuraa vaipanvaihto ja sitä seuraa tuutulaulu, syli ja nukkumaanmeno. Eli me siis herätään puolenpäivän aikoihin, sitten tietenkin peppupesu ja vaipanvaihto + D-tipat. Sitten seurustellaan ja oleillaan (kanniskellaan olkapäällä tyttöä) kunnes pientä alkaa väsyttää. Ollaan käyty aika paljon vaunukävelyillä kun on niin lauhat kelit, Lilja nukkuu lenkin ajan ja herää heti kun koti on näkyvissä. Vaunulenkin jälkeen tyttöä naurattaa taas ja seurustellaan, kunnes on ruoka-aika. Sitten taas seurustellaan ja oleillaan esim. leikkimatolla tai kanniskellaan tyttöä olalla tai sitten selkä omaa masua vasten että pääsee tutustumaan kotiin. Peilin edessä on kivaa; hymyilee omalle peilikuvalleen, tosin joskus kyllä parahtaa vaan itkuun... Hassu. Ihmetellään lelua usein, sellainen soiva perhonen jossa vilkkuu valo. Se on ihan lemppari. Hoitotason yläpuolella roikkuu myös "kaveri", jonka tönäisen liikkeelle vaipanvaihdon yhteydessä. Se on hauska kaveri se, sille lohkee hymyjä! Se hassu kaveri on puu-ukko... Lilja nauraa vähän kaikelle. Isi varsinkin on hassu ;> ja isille on kiva höpöttää päivän tapahtumia kun se tulee töistä! Niin, tosiaan toiset päikkärit nukutaan sitten viiden aikaan, hyvällä tuurilla nukkuu puoltuntia. Nyt on kyllä nukkunu jo lähemmäs tunnin. Jaksoin hytkyttää rattaita aika pitkään :D ehti päästä syvään uneen. Nyt pystyy kirjottaa taas molemmilla käsillä. Tän se vaati että ehdin kirjottaa blogia... Monen monta päivää aatellu että no NYT pakko kirjottaa mutta ei. Lilja ei anna. On sillä unipäiviäkin, ne on sitten aina melkein sattunut sillain että oon mieluummin uhrannut vapaa-aikani imuroimiseen, pyykkien pesuun jne. Koska ei ne kotitontut valitettavasti vieläkään kotihommia tee... Onneks on E! Oon välillä niin kiitollinen siitä, että meinaan haljeta. Tekee ruokaa ja tuo vettä jne. En kerkeis syödä ilman sitä... Nyt on tosin pakko pärjätä ilman sitä kun on töissä taas, mutta huomasin että Lilja on nykyään ihan tyytyväisenä viltin päällä esim. keittiön lattialla niin onnistuis varmasti ruoan laitto! Ennen ei suostunu olee yksin lattialla. Aamulla siivosin keittiötä ja tein aamupalaa siinä, tyttö ihmetteli viltin päällä mun touhuja. Huuteli perään kyllä kun menin äkkiä kastelee kukat olkkariin ja heittelin pyykkikoneeseen harsoja*... Se on hauskaa kuunneltavaa kun vauva huutaa perään :D ja itse pitää huudella koko ajan että "äiti tulee kohta" ja käydä joka välissä näytillä että minnekään en kadonnu! Lilja huutaa BÄY ja YÄY. Hiljenee het ku näkee mut taas... Fiksu muksu. Ei itke, vaan huutelee tyylillä "minne menit? Takaisin!"

Mutta niin :D ihmetellään oikeestaan läpi päivän, sitten yöunille kun Liljaa nukuttaa taas. Yleensä Lilja tankkailee maitoa yötä vasten enemmän, sillä oli tiheän imun kausi tossa vähän aikaa sitten (kuusviikkosena yleensä tulee sellanen) ja imetin kolme tuntia max. 10min välein... Sitten se kyllä nukkukin 7 tuntia putkeen. Onneks ei tullu enää tollasia imetysmaratoneja! Eihän siinä vessaankaan melkeen päässy. Ja nyt kaks viimestä yötä ilman sen kummempia tankkailuja on nukkunu viitisen tuntia ekan pätkän yöstä. Luin, että 2kk iässä vauvat alkaakin nukkuu sen verran putkeen :) heräs alussa melkeinpä ihan kellontarkasti kolmen tunnin välein! Äkkiä ne kasvaa... Liian äkkiä. Vaikka onkin hartiat ihan jumissa kanniskelusta, tuun varmasti ikävöimään tätä aikaa kun Lilja on syliapina <3 Se on niin sulonen näky olkapäällä. On vaan ja ihmettelee :)

Ainiin, kerkesin käymään viihteelläkin piiiiiitkän tauon jälkeen. E pääsi tutustumaan tyttöön kunnolla :) vaikka miten yritin nauttia illasta, mielessä pyöri jatkuvasti miten kotona pärjätään ja oli huono omatunto kun palasin kotiin koska Lilja ei halunnut millään nukahtaa :/ vaikka on sillä vieläkin sellaisia päiviä, enkä ois voinu asialle mitään vaikka oisinki ollu kotona. Shokkihoitoa iseille! Niin oppii heti alkuun miten vauvaa ajetaan ;) 

Mutta hauskaa oli ja enää ei tee tippaakaan kyllä mieli minnekään! Sain asian pois päivänjärjestyksestä :P + on 100000 kertaa kivempi olla äiti <3 katotaan mitä hauskaa tekemistä keksin pikkuisen kanssa, millon päästään lähtemään johonkin toimintaan mukaan :) esim. vauvauintiin (se tosin vähän hirvittää)

*vinkki; osta PALJON harsoja! Ainakin 15 ja pidä yhtä sohvapöydällä, yhtä hoitotason hoodeilla, kahta makkarissa (toinen pinnasängyssä pään alla koska jos tulee puklu, ei tarvi vaihtaa lakanaa vaan pelkkä harso) ja toista esim. yöpöydällä (jos imetät makkarissa sängyn päällä maaten), ja tietenkin vaunuihin yksi, keittiöön yksi ja hoitolaukkuun pari. Ja varakappaleita koska pyykissä on aina muutama... Puklu ei katso aikaa eikä paikkaa.

Eilistä niskareeniä :) hymyili siellä <3

Oisko alle kk ikänen vielä, pikkanen ^^

Isin olkapäällä möllöttelyä

Autossa tulossa Nummelasta uudenvuodenvietosta!

Ihan lempparikuva... Jouluna ihmetteli äiskän olkapäällä <3

Tältä päivältä, oli nukahtaminen vielä vaiheessa lenkin alussa :)

 

Ensimmäisiä hymykuvia :)

En jaksa oikolukeaa! Palaan asiaan piakkoin. Se on nykyään suhteellinen käsite. :D

Jälkijäristyksiä

Vauva kaksi viikkoa kolme päivää vanha

Kävelin omin jaloin synnyttäneiden osastolle synnytyssalista. Mulle tarjottiin pyörätuolikuljetusta myös. Kuvitteliko ne oikeesti että pystyn istumaan? En tosiaan. Neljä tikkiä downtownissa, ei hirveesti inspannu istua vaikka rättipoikki olinkin. Osasto esiteltiin ja kerrottiin miten kaikki toimii, milloin on ruoka-aika jne. ja sitten sain mennä suihkuun. Voi luoja että se teki hyvää!

Sain pestyä kaks päivää vanhat meikit pois (ei, ei tullu mieleen pestä niitä aikasemmin :D olin aika näky hiukset sekaisin ja meikit sutussa...). Olo oli sen jälkeen kuin uudestisyntyneellä.

Vauva oli vierihoidossa koko osastollaolon ajan, eli hoidin itse vauvan Tietenkin apua sai kysyä ja perusasiat neuvottiin ennenkuin mut jätettiin ns. oman onnen varaan. Ajattelin että "ihan tosissanneko te jätätte tän pienen ihmisen mun hoitoon?? Mähän rikon sen! Miten tätä ajetaan?", mutta pidin suuni supussa ja uskon lujana. Ainakin yritin. Onneks, yllätyksekseni, vauvan hoito tuli sitten kuin luonnostaan enkä arkaillut vaipan vaihtoa tai käsittelyä melkein yhtään.

Sairaalan pedissä. Omat lelut mukana! <3

Imetin alkuun kyljelläni, koska se oli helpoin asento olla; ei siitä istumisesta edelleen tullu mitään jos ei alla ollu paria panadolia. Pakko sanoa, että imetys tuntu parina ekana päivänä ihan todella turhalta koska maito ei tietenkään ollu vielä noussu eli sitä tuli toooosi vähän. Vaikka sitä tuli varmasti ihan riittävästi, eihän vastasyntyneellä ole kuin marmorikuulan kokonen vatsalaukku. Ei paljoa vaadi että se täyttyy... Toisaalta, rintamaito sulaa supernopeesti eli pian vauvalla oli taas nälkä. Tuntu että pari ekaa päivää pieni roikku koko ajan tississä kiinni :D No, päivää ennen kotiinlähtöä se maito alko sitten nousemaan. Ja sehän nous! Samalla kasvo kuppikoko varmaan kahdella... En valita \,,/ tosin tissit oli hurjan kipeet kolme päivää sen takia... Ja tuntu että ne räjähtää kun oli niin täynnä maitoa. Piti pari kertaa kotona pumppailla sitä pois... E sitten syötti sen maidon tytölle :) osas hienosti heti syödä pullosta!

Vauvaa vietiin aina silloin tällöin pois, siltä piti tarkistaa lämpö pari kertaa päivässä tulehdusriskin takia (vesien menosta meni niin kauan vauvan syntymään ja reikä kalvoissa tuo mukanaan aina tulehdusriskin). E kävi joka päivä meitä moikkaamassa, oli monta tuntia seurana ja vahti vauvaa kun nukuin päikkäreitä. Osastolla ei käyny muita vieraita sitten, mikä oli hyvä. En ois todellakaan jaksanu seurustella kenenkään "ylimääräisen" kanssa heti. Omien vanhempien kanssa maksimissaan... Aika hölmöä muuten, että osastolle ei saa muut kuin vauvan isovanhemmat ja sisarukset tulla. Siis ei edes äidin tai isän sisarukset! Ja vierailuaikakin on vaan kaks tuntia.

Asiasta varsinaiseen! Jälkisupistukset. Jälkivuoto. Haavojen parantuminen. Hormonit. Kipeät nännit. Väsymys. Maitovahingot. Mitähän vielä?

Kipeitä jälkisupistuksia tuli pari ekaa päivää ja yleensä vauvan ruokailuhetki laukaisi ne. Ne tuntu samalta kuin menkkakivut. Ne ei ollu mitenkään ylitsepääsemättömän kipeitä, mutta kaiken muun tuskan jälkeen tuntu että vieläkö mua rangaistaan (?!) ja itku oli lähellä kun kärvistelin niiden kanssa. Jälkivuoto nyt, kun vauva on kaksi viikkoa ja kolme päivää vanha, on hallinnassa. Se on samanlaista nyt, kuin päivä ennen kuukautisten totaalista loppumista. Puoltoista viikkoa oli vähän runsaampaa ja pari kertaa tuli jäätävät verihyytymätkin. Hyi.

Meni viikko synnytyksestä, että pystyin istumaan edes jotenkuten normaalisti. Särkylääkkeitä meni pari-kolme päivässä. Ilman niitä en ois pärjänny, ku tuntu että alapäätä on hakattu pesäpallomailalla. Vessassa käyminen ilman käsisuihkun avustusta = täysi mahdottomuus yhteensä kymmenen päivää. Kaks päivää synnytyksestä menin aamulla käymään pissalla ja hengitys salpautu kun kirveli niin perkeleesti (anteeksi) ja kyyneleet nousi silmiin. Samalla kuin suihkutteli lämpösellä vedellä alapäätä niin onnistu vessassa käyminen. Ei silti tehny mieli juoda kauheesti ettei tarvi mennä... Vaikka ohje olikin että juo PALJON, koska vuodat verta ja maitoakin täytyy jostain muodostaa.  Onneks ei tehty episiotomiaa, oisin pelänny ihan helkkaristi vessassakäyntiä muuten :D

Hormonit! Ei loppunu itku synnytykseen. Herkässä mielentilassa olin ensimmäisen viikon suurinpiirtein. Nyt helpottaa jo. Tiesittekö että tyttövauvojen tissit "kasvaa" äidin hormonien takia? Neuvolantäti kerto. Ja niistä saattaa tulla jopa MAITOA.

Viikon verran synnytyksestä oli nännit ihan julmetun kipeet. Tietenkään ne ei olleet tottuneet siihen, että joku tissimonsteri (niinkuin E meidän tytön nimesi) roikkuu niissä 24/7. Mun mielestä aika karua laittaa Bepanthenia nänneihin syöttöjen välissä, sehän maistuu ihan hullun pahalle! Sitä ne siis sairaalassa anto. Pakkohan sitä oli laittaa sitten, jotain apua piti saada. Paidan hipaisukin sattu o.o hampaat irvessä imettelin muutaman päivän sitten! Ei se kipu onneks koko syöttöä kestäny, ehkä 10 (?) ekaa imasua. Paitsi jos vauvan imuote oli väärä, niin sitten... Nyt ei satu enää yhtään. Sisko kysy miltä imetys tuntuu. Silloin tuntu siltä kuin pieni piraija roikkuis nännissä kiinni. Nyt se ei tunnu enää miltään. Joskus nukahdan kesken kaiken ja herään lakana maidossa ja vauva siinä onnellisena maitolätäkössä -_- pitäs varmaan virittää aina joku rätti alle...

Tottakai vauva valvottaa. Vaikka tuo höpönassu onkin hyväuninen, on silläkin hetkensä kun ei sitten millään haluais nukkua! Ja varsinkaan missään muualla kuin sylissä. Heti kun yrittää laskea omaan sänkyyn nukkumaan niin alkaa huutaa ja hiljenee heti kun nostaa takaisin syliin. Se on toisaalta hurjan söpöä, toisaalta hurjan rasittavaa... Mutta minkäs teet. Se on vauva <3 viime yönä pääsin nukkumaan varttia vaille kolme. Kolme tuntia olin yrittäny nukuttaa pientä... Sitten neiti heräsi taas kuudelta syömään, sitten taas varttia vaille kahdeksan ja kahdeksalta soikin sitten herätyskello koska tänään oli neuvola puoli 11 (ihme ja kumma ehdittiin ajoissa sinne, piti mennä Hyvinkäälle isyydentunnustukseen yks päivä tässä ja oltiin 25min myöhässä... Koska vauva halus ruokailla just ku aikomus oli astua kotiovesta ulos, sitten väänti vielä lähtökakat sen jälkeen x.x ). Mun neuvo on; NUKU kun vauva nukkuu. Kahden tunnin unet päivällä ja kiität itseäsi yöllä. Onneks olin itse eilen fiksu ja nukuin seitsemästä yhdeksään, menin takas "nukkumaan" klo 23 mutta en saanu unta koska särki jälkoja niin paljon. Sitten kun särky loppu lääkkeen voimalla, tyttö heräs ja loppu on historiaa. Mun pitäis nytkin olla nukkumassa eikä kirjottaa tätä!

Niin tosiaan, niistä maitovahingoista eli lammikoista sängyllä... Ilman liivinsuojia et tule pärjäämään ja tarvitset niitä PALJON. Ja jos huomaat että maitoa tulee paljon niinkuin allekirjoittaneella, hanki maidonkerääjä jonka isket toiseen tissiin kiinni kun vauva ruokailee. Täälläpäin ainakin heruu toisesta tissistä maitoa välillä kun vauva syö toisesta (lähinnä kun syöttöjen välillä on ollut pidempi aika ja ne on täynnä maitoa). Ja liivinsuojia kannattaa pitää kaksi yöllä, koska kun nukut kyljelläsi niin sen tietää että jos liivinsuoja on vähänkään väärässä paikassa rintaliivejä niin maidot valuu pitkin pitäjiä. Viime yönä piti taas vaihtaa liivit kun kävi vahinko... Niin, hanki ainakin kolmet imetysliivit. Yhdet päällä, toiset kuivumassa ja kolmannet kuivana kaapissa odottamassa.

Kotiin lähdössä!

 Ja sitten muihin aiheisiin. Liitoskivut loppu ku seinään synnytyksen jälkeen. Ei jälkeäkään niistä, miten on mahdollista? Ja valehtelin teille kun sanoin että vauva syntyi 42+0. Siis sehän oli tietenkin 41+0. Painosta en muistanut mainita ollenkaan! Se oli sen 76 sairaalaan lähtiessä niinkuin ennustin, neljä päivää synnytyksestä se oli 72,1kg, siitä seuraavana päivänä 69,7kg ja kaks päivää siitä 66,6kg. Eli niin ne kilot vaan karisee! Nyt en oo käyny vaa'alla, vannoin että herkuttelu loppuu kun vauva on ulkona, toisin kävi. Pari levyä suklaata on tuhottu tällä viikolla. E on syönyt osan, puolustuksekseni. Ja lisäks, tarviin ylimääräistä energiaa :D imetys kuluttaa 400-600 kaloria vuorokaudessa. Se on muuten hurja määrä! Kun miettii montako tuntia saat kuntoilla että kulutat sen verran o.o kauankohan menee että oon takas lähtöpainossa?

Maailman parhainta kun saa nukkua taas selällään, syödä aurajuustoa, yltää leikkaamaan itse omat varpaankyntensä, upouusi takki menee kiinni, näkee napansa (ja napakorukin meni paikoilleen pienen vaivannäön jälkeen!) ja saa tehdä kaikkee mitä ei oo saanu tehä piiiiiitkään aikaan! Esimerkiksi värjätä hiukset ;> = kampaaja varattu ristiäisviikolle! En malta oottaa, ah!

Kaikenkaikkiaan kivuista ja säryistä huolimatta meillä on mennyt oikein hienosti. Vauva-arki alkaa sujumaan pikkuhiljaa omalla painollaan. Niin, ja neuvolassa todettiin että muru on kasvanut hurjat neljä senttiä ja painaa jo 4,5 kiloa eli kasvaa hienosti! Muutenkin kaikki oli niinkuin pitääkin olla :) ihanaa <3 suku on haltioissaan uudesta jäsenestä, mun koko perhe on nyt nähnyt vauvan ja hyvä ettei tappelua tullut kuka sitä saa pitää sylissä ;) E:n puoleta ei oo tullu ketään vielä katsomaan pientä... Ensviikolla sitten!

Tulipas taas pitkä juttu! Sen siitä saa kun ei ehdi kirjoittamaan useammin.

Me <3