Lähtökuopissa

40+1

Viikko on taas vierähtänyt, laskettu aikakin meni eilen... Vaikka turha sitä on tuijottaa kun alle 10% vauvoista syntyy laskettuna päivänä. Suurin osa kuulemma syntyy viimeistään kun 40. raskausviikkoa on täynnä.
Kukaan ei oo kertonu sitä meidän vauvelille.

Oon hirveesti lueskellu, millaisia ennakoivia merkkejä muilla on ollut synnytyksestä. Niitähän löytyy, ihan sivukaupalla. Mutta kuka tietää mikä niistä oikeasti on ennakoinut synnytystä? Joillain iskee hirveä väsymys, toisille tulee tarmonpuuska, toiset nukkuu synnytystä edeltävän yön hurjan hyvin, toiset viettää levottoman yön. Sitten on näitä perus "maha meni totaalisen sekaisin ennen synnytystä" jne.

En halua lukea enää mitään "ennakoivia oireita", koska niitä oireita on varmasti yhtä monta kuin on naisiakin.

Toinen mitä oon lukenu on nää keskustelut miten synnytys lähti käyntiin. Esimerkkinä:

"Neljä päivää lasketusta ajasta kävin reippaalla kävelyllä / haravoin / hakkasin puita / pesin mattoja ja KAS, synnytys käynnisty seuraavana yönä!"

NEWSFLASH!

Se ois todennäköisesti käynnistynyt muutenkin, vaikka oisit koko päivän istunu peukaloita pyöritellen. Vauvoilla kun on tapana ennemmin tai myöhemmin tulla ulos...

No jooooo, onhan sitä itekin kokeiltu muutamana päivänä paria asiaa

1. Pyysin E:n mun kanssa kävelylle, kävelin reippaasti ensimmäisen kilometrin, sitten alko vauhti hyytymään ("reipas kävelylenkki aiheuttaa supistuksia mitkä voi johtaa synnytyksen käynnistymiseen"). Jatkoin silti urheasti mutta viimeinen kilometri alko tuntua niin tuskalliselta että oli pakko luovuttaa ja vaappua hissukseen kotiin. E:kin jopa ihmetteli miten lujaa alussa menin :D se oli ihan hämmentynyt. Minäkin, itseasiassa.

Ei auttanu!

 2. Nännien hierominen aiheuttaa joillekin supistuksia. En saanu aikaseks enempää mitä normaalistikin tulee. Sitäpaitsi, siihen pitäs varata kunnolla aikaa (3-5h / pv 10 min kerrallaan. Ei mun juttu!). Väsyin, 3. Vaihdoin rintapumppuun (mitä ei saisi käyttää raskausaikana nimenomaan siksi, että sen käyttö saattaa aiheuttaa supistuksia mitkä käynnistää synnytyksen) ja kokeilin sillä pumppailla 5 min kumpaakin rintaa... En saanu aikaseks ku maitotippoja.

Lopetin turhautuneena ja menin nukkumaan.

Sekään ei siis auttanut.

Viimeset neljä yötä on ollu menkkajomotus -vapaita. Minne ne jomotukset meni?? Haluan ne takaisin :( vaikka olikin ärsyttävä herätä kipuun, mutta ainakin tiesi että jotain tapahtuu... Eilen sitten, kun yritettiin kahdenkesken käynnistellä (hihi) synnytystä niin parin tunnin päästä siitä alko jomottelee alaselkää ja alavatsaa jopa niin kipeästi, että halusin vaan kotiin lepäämään. Oltiin siis kaupoissa ku jomottelu alko. Ei ollu sellasta aaltomaista "tulee ja menee" -tyyppistä jomotusta vaan oikeastaan jatkuvaa... Olin jo ihan vakuuttunut että kohta lähetään sairaalaan. Mutta ei. Lopahti kun päästiin kotiin...

Oon sitä mieltä että yksi "S" auttoi; aiheutti ne jomotukset (jos ette ole tietoisia "kolmen S:n keinoista käynnistää synnytys kotikonstein niin ne on Sauna, Siivous ja Seksi).

Sitten yöllä taas ei mitään! Eikä tänäänkään päivällä.

Ens yötä ootellessa...

Jotain kyllä viime yönä tuntu, heräsin ja aloin kääntää kylkeä taas harkitun rauhallisesti kun iski jäätävä kipu häpyluun tietämille ja nivusiin... Jähmetyin ja melkein pääs huuto. Mietin varmaan 10sek miten hemmetissä saan käännettyä kylkeä kun sattuu niin helkkaristi. Kyllä se sitten loppujen lopuksi onnistu, aikaa meni n. puoltoista minuuttia, jokaista liikettä piti harkita. Ei minään muuna yönä oo ollu tollasta, vaikka tokihan koko ajan on ollu normiliitoskivut kuvioissa. Tää oli jotain ihan muuta! Ja kun nousin ylös niin häpyluu "poksahti" (äänettömästi). Varmaan palas asemiin! Ei varsinaisesti sattunu, mutta olihan se aika mielenkiintosen tuntusta. Kävely oli työn ja tuskan takana aamulla. Enkä muuten saanut sukkia jalkaan itse kun kirpas niin mukavasti ku yritin nostaa jalkaa.
Jos tätä jatkuu joka yö vielä seuraavat kaks viikkoa niin... No, en varmaan kauheen pirtee oo synnytyksessä. Herään muutenkin tunnin välein vessaan. Ja jokaisella vessareissulla ylösnousemiseen menee noin vuosi. Harkitsin vakavasti jo, että oiskohan ensimmäinen ja viimenen lapsi... Toisessa raskaudessa nimittäin kuulemma liitoskivut (mikäli niitä on ollut ensimmäisessä raskaudessa) on vielä pahempia. Ja sillon vielä pitäs huolehtia lapsesta samalla :/ Ei kiitos (ehkä)! Vaikka oonkin aina halunnu kaks mukeloa...

Neuvola oli tänään, elättelin toivoa että ehkä se käynti jäis välistä ja lähettäs sen sijaan synnyttämään mutta eip. Sf -mitta vähän alle 36cm (käyrien yläpuolella -_-), verenpaineet samaa luokkaa ku viimeks eli hyvät, paino 77,1 kg (aamulla 76,2 kg... Varastoin nestettä päivän mittaan :D neuvola-aika oli siis klo 15.20) viikkokohtainen painonnousu +200g eli ok. Vauvan sykkeet hyvät, n.140 pintaan.

Mutta edistystä on tapahtunut! HALLELUJA! Vauva on ns. lähtökuopissa :) täti kysy että "onko sun maha laskeutunu, ku seisoit tossa käytävällä niin näytti ku roikkus vähän alempana!" ja mä heti siihen että joo! Huomasin nimittäin kun laitoin tukivyön että se istu paljon paremmin. Ei kiristäny ja puristanu yhtä paljon ku viimeks ku laitoin sen. Siitä päättelin että mahan muoto on muuttunut, enhän mä itse eroja huomaa kovinkaan tarkasti kun koko ajan äimään mahaa (ja niin äimää muutkin). Hemoglobiini kuulemma nousee just ennen synnytystä, niin oli mullekin käynyt; oli 124 :) kroppa valmistautuu tulevaan koitokseen! Luonto on ihmeellinen.

Oltiin jo ovella lähössä kun täti sano että "ja niiiiin, jos petipuuhat kiinnostaa niin siemennesteen prostaglandiini -hormonit pehmentää kohdunkaulaa!" E:n ilme: priceless.

Ensviikon tiistaina eli 41+0 ois seuraava neuvola-aika. Ja siitä perjantaina kontrollikäynti Hämeenlinnassa ellei vauvaa näy siihen mennessä...

Rv 40+1

Haluun synnyttää jo! Ja oman pienen (toivottavasti pienen) nyytin syliin <3