Muuttohommiksii!

34+6

Viimeinen neuvolalääkäri oli tänään klo 8.20. Enpä muista millon oisin viimeks noussu vartin yli seittemän. Ellei lasketa näitä kertoja, kun E on noussu töihin viideltä ja mä oon heränny sen herätyskelloon enkä sen jälkeen oo saanu enää unta. Miksei telkkarista tuu aamuvirkuille mitään hyvää? Pitää aina odottaa seitsemään, että tulee edes jotain. Niinku Madagaskarin pingviinit. Mikä on oikeestikkin aika hyvä ohjelma. Musta tulee sellanen äiti, joka tuijottaa lapsensa kanssa aamulla lastenohjelmia ihan mielellään. Disneyn vanhat piirretyt jos sais DVD:lle niin oisin maailman onnellisin. Kirjastossahan ne sais "poltettua" VHS:ltä DVD:lle, mutta ei taida meidän VHS -kasetit oikein toimia enää kunnolla... Kuka lie pahoinpidellyt niitä.

NYT meni aiheen ohi! Niin siitä neuvolakäynnistä/lääkäristä :D eli. Ensin käytiin terveydenhoitajaopiskelijan kanssa läpi perusjutut, niinku paino, mikä on edelleen 74,2 kg! Eli en oo lihonu grammaakaan sitten viime neuvolan, vaikka oon vetäny herkkuja ku viimestä päivää. Verenpaine 123/72 ja pulssi hakkas huimaa 108 kertaa/min! Kuuluu kuulemma asiaan näin myöhäisessä vaiheessa raskautta kun vauva painaa jo paljon ja rasittaa sydäntä. Mutta silti, aika hurja luku :D hemoglobiinia ei katottu vielä, katotaan viikon päästä keskiviikkona seuraavalla neuvolakäynnillä. Nyt rupee olemaan neuvolakäyntejä joka viikko :)

Sitten olikin lääkärin vuoro. Multa piti ottaa streptokokki B -näyte, mutta ei tarvinnu koska se otettiin sillon Hämeenlinnassa viikolla 29+ jotain lapsivesiepäily -käynnin yhteydessä. Huh! Eli perustutkimus vaan tehtiin ja tuomio:

"Täällä ei oo kyllä tapahtunu yhtään mitään!".

Huudahdin siihen sitten vaan että arvasin! Koska mulla ei oo ollu "napakoita" harjoitussupistuksia, mistä oon lukenu... Ne siis aiheuttaa niitä muutoksia kohdunsuulla/kypsyttää paikkoja.

Nyt sitten pelottaa, että paikat aukee rytinällä = sattuu aivan helkkaristi. Niin ei kuulemma välttämättä käy, mutta uskon että tasan tarkkaan niin käy. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta... Että anti tulla nyt niitä harjotussuppareita! Eilen illalla kävin vähän lueskelemassa mikä tilanne muilla on ollu 36. viikolla... Suurimmalla osalla edes jotain oli tapahtunu. Miksei mulla?? Pitääkö mun nyt lähtee reippaalle vaellukselle, että saan supistuksia aikaan? Niitä nimittäin tulee mulle nimenomaan rasituksessa... Mutta sillon jos niitä tulee rasituksessa, neuvotaan olemaan rasittamatta itseään. Eli. Ei kai se auta kun oottaa, että millon alkaa tapahtumaan... Ehdin jo elätellä toivoa, että jotain ois tapahtunu, kun huomasin yks päivä ihan pari tippaa verta pikkuhousunsuojassa ja luin, että se todennäköisesti tuli pienestä katkenneest verisuonesta. Kun paikat kypsyy, niin pieniä verisuonia saattaa katkeilla jonka tuloksena tulee tietty vähän verta. Mutta EI!

"Hyvin epävirallinen" painoarvio vauveliinista tällä hetkellä oli 2700g eli keskikäyrällä mennään. Herrajumala! Muistan ku se vasta oli 100g sintti :D Kohta 3 kokonaista kiloa! Ei ihme, että alaselkä väsyy nykyään helpommin päivän mittaan. Onhan se kuitenkin aika paljon painoa kannettavaksi koko päivä. Vielä kun itselle on tullut se tasan 20 kg lisää elopainoa... Raskasta olla raskaana.

Tyynyjä asuu meidän sängyssä nykyään 5, entisen kahden sijasta. Masu on niin iso jo, että täytyy pitää matalaa tyynyä sen alla jos se on irti patjasta. Muuten se "roikkuu" sillain että tuntuu ikävältä. Sitten, yksi tyyny selän alla, etten pääse kierähtämään selälleni. Kerran olin vahingossa kierähtänyt selälleni unissani ja heräsin huonoon oloon ja pyörrytyksen tunteeseen, eli luonto kyllä herättää jos kierähtäisinkin. Mutta en halua riskeerata vauvan hapensaantia (pikkuinen painaa suuria laskimoita, eikä saa välttämättä kunnolla happea.) Voi luoja kuinka kaipaan selälleen nukkumista. Ja mahalleen. Mutta ei. Turvallisinta on nukkua vasemmalla kyljellä (sillä puolella nukkuminen mm.tehostaa verenkiertoa sikiölle, kohtuun sekä munuaisille). Aiheesta lisää täällä.

Meille löyty uusi kämppä! Kun sain sen kohtalokkaan sähköpostin, säntäsin koneelle täyttelemään asuntohakemuksia ja VVO:lta soitettiin heti seuraavana aamuna. Tänään sitten käytiin katsomassa mitä meille tarjottiin ja no, olihan se hiukkasen eri maata kuin tämä nykyinen... Kaipaa vähän rakkautta ja maalia niin avot, hyvä siitä tulee! Saadaan varmasti siitä viihtyisä evakkopaikka :) E sano, että onpahan motivaatio säästää äkkiä omaan kämppään... Plussaa kuitenkin, että talon kellarissa on pieni kuntosali, jota saa vapaasti käyttää. Raskauskiloista eroon! Eipä tarvi lähtee maksulliselle salille. Meinasin nimittäin toivoa joltain/joiltain joululahjaksi kuukausikorttia Locomotioniin, mutta eipä tarvii enää! Plus, siellä on erillinen vaunuvarasto, hitosti kaappitilaa + vaatehuone. Olkkari on iso ja keittiö ja kylppäri rempattu. E:n työmatka 500m, saadaan autopaikka (mikä täällä on puhdas mahdottomuus),vuokra on vaan 575e (tässä 670e!!), vesi sisältyy, samoin lämmitys. Vakuusmaksu 250e, koska kummallakin meistä luottotiedot kunnossa. Muuten ois ollu enemmän... Mutta tosiaan, kolmas kerros eikä hissä. Mutta tuskinpa tuo haittaa, kanniskelen lasta kuitenkin kantoliinassa ja kun tyttö on taaperoiässä, niin luultavasti oma asunto on jo ajankohtainen.

Ollaan tän jälkeen 13kk aikana muutettu kolmesti. Riittäis jo!

Yks juttu vielä, mikä mutka tässä oli... Vuokraisäntä laitto toissapäivänä taas sähköpostia, että hän "voi tulla kuukaudella vastaan" irtisanomisajassa. Eli että joulukuun vuokraa ei tarvii maksaa, jos lähdetään ennen sitä. Mutta marraskuu pitää maksaa, vaikka lähdettäs jo lokakuussa. Minähän en sitä purematta niellyt, en vastannut mitään tähän sähköpostiin ja otin vähän asioista selvää... Kun oltiin käyty katsomassa asuntoa, soitin kuluttasuojaneuvontaan ja kysyin neuvoa; Vuokranantaja irtisano kivasti kolmen kuukauden vuokrasuhteen jälkeen koska tarvitsee itse asunnon. kun luin että jos lähtee menemään vuokrakämpästä esim. kuun puolivälissä ja uusi vuokralainen muuttaa heti perään, niin sen kuun vuokra menee puoliksi vanhan ja uuden vuokralaisen välillä. Että mites, kun kyseessä ei ole uusi vuokralainen vaan itse asunnon omistaja. Tätskä luurin toisessa päässä rupesi päivittelemään että MITÄ ja että nyt pitää muistaa että kuka irtisanoo ja kenet, että voidaan tehdä niin että itse irtisanotaan itsemme vaikka meidät onkin irtisanottu. Meidän irtisanomisaika on yksi kuukausi, vuokraisännän kolme kuukautta. Olin vähän että mitä hä :D ja koska on kuun viimeinen päivä, irtisanominen täytyy tehdä tänään, että vuokrasoppari päättyis lokakuun viimeinen (aina täytyy olla yksi kokonainen kalenterikuukausi sopimusta jäljellä). Sitten tuli kiire. Kuulemma saatekirjeenä piti lähettää saman päivän postissa (vaikka kirje tulee lokakuun puolella perille, riittää, että siinä on postin tämän päivän leima niin laki on meidän puolella) ja liitteeksi vuokrasopimus. Kotiin ja kirjottamaan irtisanomisilmotusta sitten! Piti lähettää viesti vuokraisännälle, että moi, laitatko nykyisen osoitteesi minulle nyt, kiitos. No sehän soitti perään ja kysy että mihkä tarvitaan sen osote; Minä: No postia varten" 

"Mitäköhän postia?"

"Irtisanomisilmotusta"

"??? Irtisanomisilmotusta? Te ootte allekirjottaneet jo irtisanomislomakkeen"

"Sillä ei kuulemma ole mitään väliä, me voidaan itse irtisanoa vuokrasopimus vaikka meidät onkin irtisanottu, soitin tänään kuluttajansuojaneuvontaan ja sieltä neuvottiin tekemään näin, ettei tarvi maksaa marraskuun vuokraa"

"Ainiin, te olittekin harvinaisen vittumaisia vuokralaisia"

"??? ANTEEKS MITÄ?! Ai susta on vittumaista, että me ei haluta maksaa kahta vuokraa  ja vielä samassa kuussa, missä vauva tulee???"

Sitten en muista enää mitä se mussutti kun raivostuin. Mutta se asuukin tällä samalla kadulla! Meinattiin jo pudottaa suoraan postiluukusta se kirje, mutta ensin piti saada itselle kopiot lappusista. Sitten pieni ääni takaraivossa sanoi, että laittakaa se postiin. Niin, sittenhän siinä on todiste, että syyskuun puolella on kirje lähteny menemään...

Mutta kaikenlaisia kusiaisia mahtuu tähänkin maailmaan!

THE END.

Masukuvaa seuraavan kirjotukseen! :)

Riks, raks ja poks

34+1

 

Riks, raks kuuluu nivusista. Repeän liitoksistani, ihan kirjaimellisesti...

Kun saippuakulpa puhkeaa, kuuluu hiljainen *poks*. Se ääni kertaa 100 kuului yks ilta alamassusta, kun kattelin telkkaria hiljaisuudessa. Säikähdin, että NYT ne vedet menee :D ei sentään. Vauva se siellä oli ottanut kalvoista kiinni, venyttänyt vähän ja irrottanu otteensa. Sillä tavalla ne vedet toki voi mennäkin. Tällä kertaa ei onneksi, Hämeenlinnassa ei nimittäin hoideta alle 35-viikkosten synnytyksiä, ois pitäny Tampereelle asti lähteä... Miksei kukaan varottanu mua että "niin, vauva voi sitten vähän paukutella kalvoja ja siitä kuuluu sitten ääni, että varaudu!" Hä? Kun tosiaan lueskelin mistä sellanen napse voi kuulua, niin tuli tarinoita lapsiveden menosta, että on kuulunu pieni poks -ääni ja sitten holahtanu vedet sänkyyn.

P.S. Laitoin "pissisuojan" sänkyyn. Ihan varmuuden vuoksi.

Sohvalla ei niin väliä, se on hirvee (voi kun meniskin vedet telkkaria katellessa niin saatas hyvällä syyllä uus sohva :> ota vauva vinkistä vaari...)

 

Maha on selkeesti alempana ku ennen! Ihastelin masua taas vaihteeksi yks päivä peilin edessä, enkä voinut olla huomaamatta. Tai oikea termi olis kai, että vauva on laskeutunut eikä maha, mutta kuitenkii :) Olinkin jo viikon-pari ihmetelly että onpas helpompi hengittää, eikä närästäkään enää joka yö! Vauva ei paina keuhkoja lyttyyn eikä senpuoleen mahalaukkuakaan. On vähän helpompi olla. Vihdoinkin! Se on lähtöasemissa :) Närästyksestä tuli mieleen, että kävi pikku moka... Sillon ku oli maailman järkyimmät närästykset päällä, niin söin Rennietä. Ei siinä, sehän on sallittu raskauden aikana. Mutta Rennie Spearmint on hieman eri sitten... Siinä on makeutusainetta, mitä ei suositella raskauden aikana. Sitä vetelin sitten, onneks ihan vaan kaks päivässä (yleensä illalla nukkumaan mennessä). HUPS! Toivottavasti en nyt saanut vahinkoa aikaan. En usko, koska niin vähän sitä söin kuitenkin... Tuli silti kieltämättä vähän kylmä hiki pintaan kun luin, ettei sitä "saisi" syödä raskaana. Yritän ajatella, että en sentään polta tai käytä lääkkeitä, juo alkoholia edes sitä "sallittua" 1-2 annosta (12cl mietoa viintä tai pullo keskiolutta = 1 annos) tai syö mitään oikeasti riskialtista. Niinkuin aurajuustoa </3 (paitsi kuumennettuna yli 72 asteen. Listeria kuolee siinä asteessa ;>) niin ehkä parilla hassulla

Mulla ON raskausarpia mahassa!!! En vaan ollu huomannu niitä ku ne on niin vaikeessa paikassa... Mahan "alla" sivussa. Iiiiiihan siinä mahakummun juurella. Monta monta pientä. E on kuulemma ne huomannut, kun järkyttyneenä sanoin sille asiasta. Ei sitten mulle sanonu! :D Nyt oon sitten täynnä pikkupikku arpia. Onneks ne haalistuu aikanaan...

 Ja kilot ehdin karistaa ennen kesää.

Toivon mukaan. 

 

Alkoholittomat siiderit on KAMMOTTAVIA. Kaikki mitä oon ostanu, on menny viemäristä alas. Niin ällömakeita ettei mitään rajaa... Kunnes löysin rakkauden. Kopparbergin karpalosiideri! Ai että, sitä voisin lipittää raskauden jälkeenkin <3 suosittelen! Ja jääkylmänä! Nikolain alkoholitonta olutta oon kyllä juonu, sitä vaaleeta (tumma on ihan kammottavaa!!!) sillon tällön. Mutta ei sekään mitään herkkua ole... Haluaisin vielä maistaa alkoholitonta viiniä, lueskelin keskustelupalstoja että mikä vois olla hyvä. Alkoon! Halusin kihlavuosipäiväksi (19.9., E ei muistanut...) ostaa pullon jo, mutta en sitten ehtinyt.

Ehkä ostan pullon holitonta viiniä muuton kunniaksi! Kyllä. Muuton. Taas kerran. Vuokraisäntä tiputti pommin niskaan eilen sähköpostilla (ei sitten viittiny soittaa. Hävettiköhän sitä liikaa? Sietäs ainakin) otsikolla "Asunnon vuokrasopimuksen irtisanominen". Muutamat ärräpäät siinä tais lentää ja lohduton itkukohtaus. "Sattuneiden syiden" vuoksi joutuu muuttamaan takas tähän... Ei enää_ikinä_yksityisiä vuokranantajia. Muutama kk sitten siskolle kävi sama homma, että joutuivat lyhyen asumisen jälkeen ettii taas uuden kämpän...

JUST saatiin kämppä valmiiks ja vauvan tavarat kasaan ja järkättyä ja pelit ja vehkeet itellemme... Tietenkin, sitten ku kaikki on valmista ja säästökuuri alkamassa synnytystä, joulua ja ristiäisiä varten niin tapahtuu näin. VIIS VIIKKOA ennen laskettua aikaa! Mennään maanantaina (neuvola samana päivänä) kattoo yhtä kämppää, mikä kuulosti ainakin ihan hyvältä. Aika nopeeta toimintaa, laitoin nimittäin eilen illalla asuntohakemuksia vasta. VVO:lta otettiin sitten yhteyttä het aamulla... Nyt vaan peukut pystyyn. Oishan se aika mukavaa asettua jonnekin, ennenku vauva tupsahtaa maailmaan! Loppuvuodesta sitten kaikkea muuta kuviota...

 

^Jos tästä jotain positiivista pitää keksiä, niin eipähän tarvi kuunnella lumiauraa talvella viiden aikaan aamulla ikkunan alla kolisemassa. Eikä kuunnella humalaisia teinejä huutamassa ikkunan alla kahdelta yöllä (ärisin viime la -yönä parvekkelta pienelle joukolle teinejä että nyt muualle huutamaan ja vähän äkkiä) tai sietää tyhjäkäynnillä käyviä autoja pitkin päivää ja yötä... Tai tupakankäryä (kuka helkkari laitto yleisen tupakkapaikan meidän parvekkeen alle?! Varmaan pystyy pitää ovea auki, tai nukuttaa vauvaa parvekkeella...). Eikä meillä oo täällä autopaikkaakaan talveksi. Ja onhan tää himppasen kalliskin...

 

... Palaanpa sitten maanantaina asiaan, että mitenpäin kävi!

Onko onnetar kerrankin meidän puolella.

Rv 34+1

Nevermind mun ihQ pinkki aamutakki (joululahja E:ltä) tai kalsarit :D

Tästä näkyy karu todellisuus, että siellähän niitä pikkupikku viiruja on... Ja ehtii tulla vielä lisää! Mutta ei haittaa.

Tää pikkunen on sen arvoinen <3

ja tämä tiikeri on raitansa ansainnut!

"Mut... Mitä sä sit syöt?"

33+1

"Mistä sää saat proteiinia?!"

Jos saisin euron joka kerrasta ku joku kysyy tota, mulla ois... No, aika paljon euroja.

Joillekin ei vaan mene päähän, että Nasun liha ei ole ainut, mistä sitä protskua saa. Minäpä valaisen asiaa teille. Ihan siltä varalta jos joskus joku teidän tuttunne, joka on esimerkiksi pesco-vegetaristi kuten allekirjoittanut, tulee raskaaksi. Ettette sitten kysele tyhmiä!

Jotenkin... Aiheeseen sopiva. Kuva lainattu netistä, tietenkin.

 Henk.koht. saan proteiinia mm. näistä:

-Juustosta

-Maitorahkasta

-Soijasta (Hälsans Kök -soijanakit <3)

-Raejuustosta

-Tonnikalasta

-Proteiinijogurteista

-Tofusta (Alpro)

-Kananmunista

-Pähkinöistä

-Banaanista

 -Kidneypavuista

-Linsseistä (oon liian laiska syömään niitä, myönnän)

-Maidosta (Valio Plus, nyt raskauden aikana. Koska E ei anna ostaa muuta.

Hokee mulle aina kuiskaten "se on hieman parempaa" :D)
-Lohesta (pitäisi syödä vähän useammin sitäkin...)

E löyti kaupasta Vitalinean proteiinijogurttia! Täytyy koklata tänään :)

 Kaupan luontaistuoteosastolla kun on näitä GoGreen -tuotteita ni ai että, nehän oikein pursuaa proteiinia ja rautaa ja muuta elimistölle höpöä tekevää ainetta. Suosittelen! Nameja pastakastikkeita löytyy myös. Käykää kurkkaa :)

Lisää tietoa aiheesta:

http://raakaruoka.com/2010/11/17/proteiinimyytti/ 

 Joskus tuottaa hieman päänvaivaa se, että raskaana pitäis syödä ainakin 80g proteiinia päivässä. Ei onnistu, ei sitten millään ainakaan enää. Mun ruokahalu on laskenut dramaattisesti nyt viimeisen kolmanneksen aikana. Joudun välillä ihan pakottamaan itseäni syömään tän pikkuisen takia.
Onneksi "vauva ottaa mitä tarvitsee" mun varastoista. Sitäpaitsi, jotkut ei pysty syömään tyyliin mitään pahoinvoinnin takia ja joutuu sairaalaan tippaan jne. ja silti niille syntyy terveitä lapsia. Ehkä tällä muksulla ei ole hätää :)

Aamupala näyttää yleensä tältä

 Aamuisin syön AINA banaanin (joidenkin on pakko saada aamukahvi, mun on pakko saada aamubanaani), sitten joko täysjyvämuroja tai puuroa (ja pakkasesta kämmenellinen mustaherukoita sekaan), ruisleipää tai täysjyväleipää tomaatilla, kurkulla ja juustolla. Jos oikein villiksi heittäydyn, saatan heittää myös salaatinlehden. Ja heti aamulla 0,5l vettä.

... Juon myös kupillisen kahvia ja mutustan pari Gifflaria tai Filipinos -keksiä tai vastaavaa sen seurana. Ettei pääse ihan yltiöterveelliseksi aamupala :)

Iltapala. Omnomnom... <3

 Rypäleet on myös suuressa suosiossa nyt raskauden aikana. Niitä pitää olla aina saatavilla. Tietenkin steriilejä eli siemenettömiä. Miksi siemenellisiä rypäleitä on edes olemassa? Kuka niitä syö? Onko siemenettömiä vesimeloneja? Jos ei, miksei?

Sitten muihin aiheisiin!

Nyt parina viime yönä on ilmennyt uusia raskausoireita. Kuorsaan nimittäin niin lujaa ja paljon, että E ei saa unta mun vieressä :( joutu lähtee evakkoon sohvalle viime yönä, kun ei enää kestänyt. No, potut pottuina, yleensä E on se joka kuorsaa ku höyryjuna! Tosin, E sano sille kun sanoin asiasta, että "niin, mutta sä hakkaat mua ku kuorsaan". Mikä on totta. On se E:kin mua tökkinyt hereille pari kertaa, mutta ei yhtä kovakouraisesti kuin minä... :D

 Aika monelle ilmenee tämmöinen vaiva raskaana (ja nimenomaan viimeisellä kolmanneksella), ainakin mitä googlasin niin muutaman keskustelun aiheesta löysin. Johtuu turvonneista limakalvoista (jotka taas johtuu paljon puhutuista hormoneista)

Tosin, löysin sitten jotain vähän huolestuttavampaakin...

 http://www.terve.fi/raskaus-ja-odotus/raskausajan-kuorsaamisesta-syyta-olla-huolissaan 

Onneks seuraavan kerran kuun viimenen päivä neuvola, pitää mainita asiasta... Sitten rupeekin olemaan neuvolakäyntejä joka viikko. Jes, jotain mitä odottaa aina joka viikko :D kyllä, niin jännittävää elämä on tällä hetkellä, että neuvola tulee olemaan joka viikon kohokohta!

JA, oi että, löysin facebookista ryhmän "Kanta-Hämeen nuoret äidit".

Some <3 mitä tekisinkään ilman sinua!

Jättimaha = Jättivauva?

32+6

Tänään oli neuvola, E oli tällä kertaa mukana kun sattu iltavuoroviikolle kerrankin käynti! Oli ihan mukavaa, että tuli mukaan vaikka eihän siellä varsinaisesti mitään E:lle ole. Tätskä kyseli siltä kyllä, että onko mun mielialat millaset, että vaihteleeko kovasti. E vastas, että oon kiukkunen :D seurasi jatkokysymys; "onko se ihan normaalia, vai nyt tässä raskauden aikana?" kerkesin ite sanomaan että kiukkuisuus on korostunu. E myötäili vaan. No entäs, lepynkö nopeasti? Joo (en). Oonko itkuherkkä? Joo. Multa löytyy siis kaikki klassiset raskaana olevan piirteet.

Vaaka näytti tänä aamuna 74,2 kg (Neuvolassa 200g enemmän). Eilen aamuna 73,7 kg. (kannattaa käydä aina samaan aikaan puntarilla; aamulla vessakäynnin jälkeen, ennenku puet ja syöt niin saat todenmukaisen vastauksen). Eli iloset puolkiloo eroa. Sehän on siis täysin normaalia tässä vaiheessa raskautta, että paino heittää noinkin paljon vuorokaudessa. Johtuu turvotuksista ;) joita edelleen löytyy!

Sf -mitta puolestaan pomppi edelleen yläkäyrällä ja hieman jopa yli, oli 33 cm! Neuvolantäti rauhotteli siinä sitten, että ei yksi mittaus mitään kerro,  katotaan enskerralla miltä näyttää (jos pomppii edelleen yläkäyrillä, niin sitten pitää mennä ultraan). Täti sano kyllä, että vauva ei käteen tunnu isolta, että kohdun pohjan mitta se vain... Mutta silti! Entä jos kaikki suklaat mitä oon syöny, on menny suoraan sen nassuun ja se on nyt jo joku jättivauva? Mä niin nään painajaisia ens yönä.  (Joojoo, ei tietenkään sf -mitta kerro vauvan koosta mustavalkosesti ;>) Tytteli myös kovasti työnti peppuaan mittauksen aikana niin silläkin voi olla osuutta asiaan, kuulemma. "Papu" onkin nykyään mm. Prinsessa Peppunen (ja Nöpönen, Muru, Kulta, Nuppu...), oon nimittäin itekin havainnut ahkeran pepun punkemisen :D vaikka kyllä me E:n kanssa vauveliinia omalla nimellä kutsutaan keskenämme.

 ... Nimellä, joka oli piiiiitkään selvillä ja olin jo tyytynyt kohtalooni, että vauva ei saa mitään piirteitä nimeensä, joita oon aina halunnu. Eli joko A. kolmea nimeä niinkuin halusin B. yhtä nimeä suvusta tai C. -liina -loppuista toista nimeä. Mutta sitten. Noh. Haluan jonkun noista :D en saa mielenrauhaa muuten! Mutta jos esim. B. toteutuu, niin sitten täytyy myös A:n toteutua. Koska kummastakaan jo "päätetystä" nimestä en luovu :D onko se nyt liikaa pyydetty, että tyttö sais kolme nimeä? Jos ne kaikki sointuu toisiinsa kauniisti, niin miksi ei? E ei tahdo, koska kolme nimeä on "liikaa". Voisin vaikka vannoa, että 80% vauvoista saa nykyään kolme nimeä. Eri on sitten joku Peppi Lotta Sikuriina Ulla-Kartiina Efraimintytär Pitkätossu. Siinä on pari nimeä liikaa. Mulla on jo täydellinen nimi mielessä... Ehdotin sitä eilen E:lle, ei sanonu juuta eikä jaata. En uskalla kysyä siitä enää :D en kestä jos vastaus on yhä edelleen jyrkkä ei.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1337547-kaunein-tyton-nimi/

 ^ aivan_järkyttävän_rumia_hifistely_nimiä.

Saturuusu. Brianna. Ofelia. Saskia (eiks se oo kivennäisvesi...?!).

U kidding me?

Tietenkin meidän tytölle tulee täydellisen ihana ja kaunis nimi josta kaikki tykkää.

Vaihdoin nykyisen kihlasormukseni takaisin vanhaan jo hieman ennen puoltaväliä raskautta. Se on hiukka isompi (niinku minäkin olin silloin joskus, kolme vuotta sitten) Ja nyt en voi sitäkään pitää. Se periaatteessa sopii vielä, mutta iltaisin kun kurkkasin onko jäänyt jälkiä sormuksesta niin näky hento punainen rinkula sormuksen alla. Eli, otin sen kokonaan pois. Inhottavaa kävellä esim kaupassa yksin maha pystyssä, jos joku kattelee onko tämmösellä "teiniäidillä" sormusta sormessaan ja huomaa ettei oo! Vaikka eihän mua kukaan tunne. Tekis mieli ripustaa kyltti kaulaan; "Kyllä mulla on mies!". Jos pidän sormusta kaulaketjussa, ei sitä kukaan kuitenkaan hiffaa.

Eihän nyt kukaan oikeesti kato, onko mulla rinkula sormessa vai ei. Vai kattooko? O.o

Rv 32+5

 Mun maha kasvaa suoraan eteenpäin :D millonkahan se laskeutuu...

Sukkapuikkoja

32+3

Pesänrakennusvietti on hyvin vahva vietti. Tekisi kauheasti mieli pestä uuni, silittää verhot, pestä matot ja sohva, jynssätä ikkunat ja järjestellä vaatekaappi sekä vaatehuone.

Kello on yksi yöllä.

Jos en ois raskaana, joutaisin pakkopaitaan ja nurkkaan rauhoittumaan... Päätin purkaa ylimääräistä energiaani uuteen artikkeliin!

Paitsi, äsken liimailin vähän aikaa sitten ostamani sisustustarrat eteiskäytävän tylsään seinään (johon ei voi porata mitään, miksi tehdään sellaisia seiniä?), kehystin tapetinpalaset ja ripustin seinälle. Mitähän E sanoo kun tulee yövuorosta kotiin... "Jaha, taas se on riehunu täällä". Varmasti valittaa taas että "kai sä tiedät, että noi tarrat pitää irrottaa sitten kun muutetaan" joojoo... Niitä kun vähän lämmittää hiustenkuivaajalla niin hyvin lähtee irti! Ja jos ne ei lähde, en usko että vuokraisäntää haittaisi jos ne tuohon jäisi... Ne on hieeeeenot, vaikka itse sanonkin ^^ sitäpaitsi ei me heti ensviikolla olla muuttamassa. Tässä pysytään siihen asti, kunnes saadaan säästettyä oman kämpän käsirahaan. Eli ainakin vuosi. Ylikin, koska enskesänä on PAKKO päästä minilomalle. Vaikka 24h risteilylle. Uskallan ehkä jättää pikkuisen hoitoon sitten, onhan se jo silloin yli puolivuotias.

Heh, katotaan vaan niin ei päästä kuitenkaan mihinkään :D

Tää on kyllä sellanen Duracell-Pupu -vauva, ettei mitään rajaa... Nytkin koko maha heiluu ja huojuu kun toinen kovasti jumppailee. Valitettavasti rakko saa iskuista oman osansa. Tuntuu, että koko ajan saa tehdä äkkinäisia pidätysliikkeitä kun jotain se duunailee tuolla rakon huudeilla. Mahan päälle näkyy kun jalat viuhtoo eestaas keski/ylävatsalla, kädet heiluu samaa tahtia alhaalla... Niiden liikkeet ei ulos näy, mutta tuntuu sitäkin enemmän sisällä! Ei kiva. Pyysin nätisti "lopettamaan äitin kiduttamisen", mutta ei kuunnellut... Tässä sitä "pidätellään pissaa" vieläkin. Treenaantuupahan lantionpohjanlihakset. Tiedättehän sen tunteen, kun joku painaa rakkoa? No, kuvitelkaa, että joku ottaa sen nyrkkiinsä ja puristelee. Ei kovaa, mutta kuitenkin. Siltä tuntuu nyt. Tätäkö loppuaika tulee olemaan? Jatkuvaa pissan pidätystä?

Eilen oli perhevalmennus (synnytysjuttuja, ei mitään uutta, oon kahlannu netin läpi niistä jutuista jo), niin kaikkien muiden masuvauvat näytti käyttäytyvän mallikkaasti, mutta tämä mellasti koko kakstuntisen. Pelottaa välillä, että tää on joku ikiliikkuja ADHD -vauva. Tulee rankat ajat jos sama meno jatkuu kohdu ulkopuolella. Mahan sisäpuoli varmaan ihan mustelmilla. Nyt tunnin riehunu yhtä soittoa niin, että kohta pääsee itku jos ei pian lopeta, tuntuu inhottavalle...
Varsinkin kun lepään tai käyn nukkumaan, on masussa sellaset sambakarnevaalit että oksat pois.

MUTTA. Otsikon mukaiseen asiaan. Sukkapuikkokivut. Luin siitä joskus aaaaivan alkuraskaudessa ja ehdin unohtaa koko käsitteen. Rupesin äsken googlailemaan mistä johtuu kivut häpyluun yläpuolella. Osu silmään muutama keskustelu sukkapuikkokivuista. On tullu sellasia teräviä kipuja tonne. Alas. Sen verran paikansin sitä että ei kyseessä ei ole rakko. Kohdunsuuhan se siellä. Vauva porailee tietään alaspäin niin tulee tollasia... No, sukkapuikkokipuja. Tuntuu siis suomeksi sanottuna siltä, että vauva tökkäsee sukkapuikolla kohdunsuuta. Erittäin_kivulias_sekunti. Pääsee kyllä parkka kerta... Toivon, ettei esim. kaupan kassalla sellasta tulis. "Moi... AAAAAA!". Noloa. Ne kivut tulee ihan ykskaks yllättäen, ei liity esim. rasitukseen. Täytyy kysäistä silti neuvolassa asiasta... Että loppuuko ne ennen synnytystä vai pitääkö olla varpaillaan koko ajan että millon iskee kipu?

Ihan pakko mainita, että google on kyllä varmasti monelle, ellei kaikille, odottajille paras kaveri koko raskausajan. Oon valehtelematta joka päivä googlannu jotain raskauteen liittyvää. Ja oli aihe mikä tahansa, aina on joku toinen, joka on kysynyt/kokenut samaa.

Ei toistaiseksi uusia oireita. Paitsi aamulla oli nivusten lisäksi myös alaselkä hiukkasen kipeä kun nousin istumaan sängyn laidalle. Laitan nykyään sukat jalkaan sillä tekniikalla, että nostan kantapään vastakkaisen jalan polven päälle, ei meinannu eilen onnistua ku oli niin kipee jalkoväli :D istuin jonku 5min sängyn laidalla ja pohdin pitäskö herättää E laittaa mulle sukat... En sitten viitsinyt kuitenkaan. Hampaat irvessä eteenpäin! Ja ainut parannuskeino kipujen loppumiseen on synnytys. Jippii, ainakin kuudesta kymmeneen viikkoa jäljellä tätä autuutta. En kyllä halua lapsia lisää ainakaan vuoteen tän jälkeen. Jos haluan, tulen virkistämään muistiani tänne blogiin... Liitoskivuista kärsiville suosittelen lämpimästi jumppapalloa. istutte sille ja pyörittelette lantiota. Jatka ainakin 10min. Toimii!

En tiedä voiko tätä laskea oireeksi, mutta näytän kärsivän jonkinsortin raskausdementiasta... Menin Ärrälle (=postiin) hakemaan postipakettia (juurikin niitä sisustustarroja) ja unohdin sen paketin sitten siihen tiskille. Saatto olla jotain osuutta asiaan sillä, että huomasin Fazerin suklaapatukoiden olevan "tarjouksessa" (4 kpl 2€) niin otin niitä sitten. Maksoin suklaat, allekirjoitin postikuitin ja heitin suklaat laukkuun. Sitten autoon ja kaveria hakemaan. Mentiin syömään ja juteltiin niitä näitä kunnes puheeksi tuli posti. Sitten muistelin että heeeei, ei mitään muistikuvaa että oisin heittäny autoon sen paketin... Facepalm. Onneks oli tallessa vielä!
Eräs nainen raskaana ollessaan kävi kaupassa ja unohti ostoskärryyn ostokset. Palautti siis kärryt ja lähti ajelemaan kotiin, kunnes hetken päästä hokas että hei, missäs ne ostokset on...?
Kaikkea sitä.

P.S. Toivoisin kovasti, että te jotka jaksatte lukea tätä, kysyisitte rohkeasti jos jotain tulee mieleen. En välttämättä kaikesta keksi kirjoittaa! Ja kommentteja saa jättää ;)

Synkkiä pilviä ja hormonimyrskyjä

31+1

Jos tiesin mitä närästys on ennen raskautta, tää alkaa käydä jo harvinaisen selväksi. Toissapäivänä erehdyin syömään pitkän päivän päätteeksi tomaattikeittoa ja pari riviä suklaata. Siis, pari-kolme tuntia ennen ku menin nukkumaan. ISO VIRHE. Heräsin parin tunnin unien jälkeen erittäin happamaan röyhtäykseen, jossa oli aavistus oksennuksen makua mukana. Harkitsin kaksi sekuntia menenkö oksentamaan vai en (olin iiiihan unenpöpperössä) ja ponkaisin äkkiä ylös sängystä ja vauhdilla kylppäriin. Jäi liitoskivutkin toiseksi. Hyvä, että ehdin avaamaan pöntön kannen (sehän ois ollu hauska jos en ois kerenny) ja... No. Maha tyhjeni IHAN kokonaan. Eipä vähään aikaan tee mieli tomaattikeittoa...

Olen ottanut tavaksi jo ottaa kaksi Rennietä nukkumaan mennessä, ettei närästys käy ihan ylivoimaiseksi. Aivan yhtä tyhjän kanssa, jos oo syöny edes kolmea tuntia ennen nukkumaanmenoa. Hyvä puoli tässä on se, että ennen kuin närästys astui kuvioihin saatoin syödä puolikin tuntia ennen nukkumaanmenoa... Eli pitäis näkyä vaa'assa muutos :D en uskalla enää kahdeksan jälkeen syödä mitään. Maitoa saatan juoda, jos päivän kalsiumit on jäänyt pieneksi (mutta maitohan tunnetusti auttaa närästykseen) tai vettä, jota on pakko juoda 2-3 litraa päivässä tai yöllä kurkku on kuin Saharan autiomaa ja jokaisen vessakäynnin (4-5/yö) yhteydessä täytyy purskutella vettä.

Toi veden juonti on kyllä sellanen, mikä on täytynyt ihan opetella raskauden aikana. Siitä asti kun luin alkuraskaudessa, että lapsivesi uusiutuu kolmen tunnin välein mulla on ollut ihan järjetön ajatus, että jos en juo tarpeeksi niin lapsivesi on ihan likaista... Huoh :D niin, ja turvotushan johtuu siitä että kroppa kerää nestettä vauveliinia varten. Luonnon tapa varmistaa, että vauva saa "varastosta" vettä jos äiskä ei juo tarpeeksi. Niin, turvostuksesta ei ole pulaa ollut moneen viikkoon... Superhelteillä olo oli kuin vesi-ilmapallolla, luojan kiitos nyt on syyskuu (OMG) eikä tarvii enää hikoilla ku pieni possu. Yöt oli tuskaa, ei siinä jos ikkunaa ois voinu pitää auki, mutta meidän ikkunan eteen ajaa yölläkin autoja koska  ah, niin ihania ihmisiä tässä talossa asuu ettei oteta huomioon että HEI alakerroksessakin asuu ihmisiä! (Ja auta armias jos mulla ois ase niin puhkoisin niiden autojen renkaat...) Paras on se, kun ne pitää niitä tyhjäkäynnillä ja paukuttelee ovia, puhuu samalla kovaan ääneen jne... 

No niin, nyt astu näköjään taas "raskausraivo" kuvaan :D

Oon nykyään jumalattoman ärtynyt ihan maailman mitättömimmistä syistä. Esimerkkejä; Tänä aamuna menin kylppäriin pesemään unihiekkoja silmistä ja huomasin lavuaarissa taas E:n partakarvat, jotka se oli varmaan ajanut hammaslääkäriä varten (mua varten ei aja, HÖH). Siitähän riemu repes. Sitten, kissanhiekkoja ei oltu taaskaan lakastu lattialta pois. Ai jessus, että otti päähän. Joka päivä on jotain mistä vedän aivan kammottavat kilarit, vaikka ennen raskautta kyseinen asia ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Niinku vaikka, kun E keittää kahvia, se ei ikuna pyyhi kahvitippoja/vesiä/kahvinporoja mitä tiputtaa pöydälle. Nuudelia on pitkin pöytiä (ja olkkarin seinässä oli nuudelia...! Miten hitossa saat nuudelia seinään??), leivänmurut on lattialla, pyykit ei ole korissa, suihkun lattia on huonosti kuivattu ja lista jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Valitan nykyään E:lle että mä en rupee täällä kahta lasta kasvattaa ja että miten mä pärjään sitten kun mulla on pieni vauva jonka jälkiä joudun siivoamaan ja sitten on mies, joka ei osaa tehdä mitään eikä siivoa tai auta ikinä.

Ja joskus, tai aika useinkin, raivoa seuraa lohduton itkukohtaus.

 

Välillä näin...

 Oikeastihan E tekee aika paljonkin kun sille päälle sattuu... Enkä oleta, että työpäivän jälkeen se rupee nuolemaan lattioita puhtaaksi. Oon ihan kamala, välillä ihmettelen että kuka hitto tää nainen on ja missä MINÄ olen? Toivottavasti tää hirveä akka lähtee pois kun vauva syntyy. Mähän harmaannun ennen aikojani ja kuolen raivon aiheuttamaan sydänkohtaukseen alle nelikymppisenä tätä tahtia! :D toivottavasti E ymmärtää, että hormonit ne vaan temppuilee. Olen yhä täällä, kulta, usko pois. Hormonimonsteri kahlitsi mut, mutta lupasi vapauttaa kun vauva syntyy.

Kärsivällisyyttä!

Ja välillä näin...

(Kuvat lainattu netistä)