31+1
Jos tiesin mitä närästys on ennen raskautta, tää alkaa käydä jo harvinaisen selväksi. Toissapäivänä erehdyin syömään pitkän päivän päätteeksi tomaattikeittoa ja pari riviä suklaata. Siis, pari-kolme tuntia ennen ku menin nukkumaan. ISO VIRHE. Heräsin parin tunnin unien jälkeen erittäin happamaan röyhtäykseen, jossa oli aavistus oksennuksen makua mukana. Harkitsin kaksi sekuntia menenkö oksentamaan vai en (olin iiiihan unenpöpperössä) ja ponkaisin äkkiä ylös sängystä ja vauhdilla kylppäriin. Jäi liitoskivutkin toiseksi. Hyvä, että ehdin avaamaan pöntön kannen (sehän ois ollu hauska jos en ois kerenny) ja... No. Maha tyhjeni IHAN kokonaan. Eipä vähään aikaan tee mieli tomaattikeittoa...
Olen ottanut tavaksi jo ottaa kaksi Rennietä nukkumaan mennessä, ettei närästys käy ihan ylivoimaiseksi. Aivan yhtä tyhjän kanssa, jos oo syöny edes kolmea tuntia ennen nukkumaanmenoa. Hyvä puoli tässä on se, että ennen kuin närästys astui kuvioihin saatoin syödä puolikin tuntia ennen nukkumaanmenoa... Eli pitäis näkyä vaa'assa muutos :D en uskalla enää kahdeksan jälkeen syödä mitään. Maitoa saatan juoda, jos päivän kalsiumit on jäänyt pieneksi (mutta maitohan tunnetusti auttaa närästykseen) tai vettä, jota on pakko juoda 2-3 litraa päivässä tai yöllä kurkku on kuin Saharan autiomaa ja jokaisen vessakäynnin (4-5/yö) yhteydessä täytyy purskutella vettä.
Toi veden juonti on kyllä sellanen, mikä on täytynyt ihan opetella raskauden aikana. Siitä asti kun luin alkuraskaudessa, että lapsivesi uusiutuu kolmen tunnin välein mulla on ollut ihan järjetön ajatus, että jos en juo tarpeeksi niin lapsivesi on ihan likaista... Huoh :D niin, ja turvotushan johtuu siitä että kroppa kerää nestettä vauveliinia varten. Luonnon tapa varmistaa, että vauva saa "varastosta" vettä jos äiskä ei juo tarpeeksi. Niin, turvostuksesta ei ole pulaa ollut moneen viikkoon... Superhelteillä olo oli kuin vesi-ilmapallolla, luojan kiitos nyt on syyskuu (OMG) eikä tarvii enää hikoilla ku pieni possu. Yöt oli tuskaa, ei siinä jos ikkunaa ois voinu pitää auki, mutta meidän ikkunan eteen ajaa yölläkin autoja koska ah, niin ihania ihmisiä tässä talossa asuu ettei oteta huomioon että HEI alakerroksessakin asuu ihmisiä! (Ja auta armias jos mulla ois ase niin puhkoisin niiden autojen renkaat...) Paras on se, kun ne pitää niitä tyhjäkäynnillä ja paukuttelee ovia, puhuu samalla kovaan ääneen jne...
No niin, nyt astu näköjään taas "raskausraivo" kuvaan :D
Oon nykyään jumalattoman ärtynyt ihan maailman mitättömimmistä syistä. Esimerkkejä; Tänä aamuna menin kylppäriin pesemään unihiekkoja silmistä ja huomasin lavuaarissa taas E:n partakarvat, jotka se oli varmaan ajanut hammaslääkäriä varten (mua varten ei aja, HÖH). Siitähän riemu repes. Sitten, kissanhiekkoja ei oltu taaskaan lakastu lattialta pois. Ai jessus, että otti päähän. Joka päivä on jotain mistä vedän aivan kammottavat kilarit, vaikka ennen raskautta kyseinen asia ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Niinku vaikka, kun E keittää kahvia, se ei ikuna pyyhi kahvitippoja/vesiä/kahvinporoja mitä tiputtaa pöydälle. Nuudelia on pitkin pöytiä (ja olkkarin seinässä oli nuudelia...! Miten hitossa saat nuudelia seinään??), leivänmurut on lattialla, pyykit ei ole korissa, suihkun lattia on huonosti kuivattu ja lista jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Valitan nykyään E:lle että mä en rupee täällä kahta lasta kasvattaa ja että miten mä pärjään sitten kun mulla on pieni vauva jonka jälkiä joudun siivoamaan ja sitten on mies, joka ei osaa tehdä mitään eikä siivoa tai auta ikinä.
Ja joskus, tai aika useinkin, raivoa seuraa lohduton itkukohtaus.
 |
| Välillä näin... |
Oikeastihan E tekee aika paljonkin kun sille päälle sattuu... Enkä oleta, että työpäivän jälkeen se rupee nuolemaan lattioita puhtaaksi. Oon ihan kamala, välillä ihmettelen että kuka hitto tää nainen on ja missä MINÄ olen? Toivottavasti tää hirveä akka lähtee pois kun vauva syntyy. Mähän harmaannun ennen aikojani ja kuolen raivon aiheuttamaan sydänkohtaukseen alle nelikymppisenä tätä tahtia! :D toivottavasti E ymmärtää, että hormonit ne vaan temppuilee. Olen yhä täällä, kulta, usko pois. Hormonimonsteri kahlitsi mut, mutta lupasi vapauttaa kun vauva syntyy.
Kärsivällisyyttä!
 |
| Ja välillä näin... |
(Kuvat lainattu netistä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti