Odottavan aika on piiiiiiiitkä...

39+2

Samaan syssyyn toinen teksti! Ennenku unohdan mitä kaikkea piti kirjottaa :)

Oli siis vakaa aikomus kirjottaa aikaisemmin jo, mutta oli neljä päivää niska/hartia/lapaluu alue niin himskatin kipeä etten kyenny keskittymään mihinkään -_- kamala särky, ihan jatkuva! Viimeset kaks päivää kipu säteili lapaluun alueelta läpi rintaan. Teki höpöä hengittää syvään! Tuskanvirneet naamalla :D Ostin jopa Thermacare -lämpösysteemin apteekista jos se helpottais ja sorruin jopa särkylääkkeeseen (Panadol 500g x2). Thermacare ei auttanut, särkylääkekkään ei oikeen tahtonut auttaa mutta lämpötyyny E:n tekemänä (miks se ei mun tekemänä auttanu?!) autto. Ja ai että mikä autuun nyt on kun ei särje. Joku lihaslukko se oli, joka puristi hermoa. En enää muista mitä hienoa nimeä iskä siitä käytti :D se siis tietää aina mikä on vialla, entisenä urheiluhierojana/fysioterapeuttina...

No mutta!

Eilen käytiin neuvolassa taas, E mukana (koska en uskalla enää ajella itekseni, vauva painaa jotain jalan hermoa edelleen välillä päällään niin, että jalka lähtee alta tai pitää vähintään pysähtyä irvistämään kivusta.) Ja matka on tässä vaiheessa raskautta hieman liian pitkä käveltäväksi... Pyörä on toki, mutta sitäkään en oikein uskalla ajaa jos vauva nykäsee hermosta o.o

Sf -mitta 35 eli puolsenttiä isompi ku viimeksi. Neuvolantäti sano, että mun maha näyttää paljon isommalta ku mitä mitta kertoo :D mikä on totta. Arvioi vauvan painavan n. 3,5 kiloa vaikka "onkin vaikeaa arvioida pelkästään mahan päältä tunnusteltaessa", ei ainakaan neljää kiloa (HUH!). Keskimäärin suomen vauveliinit painaa just sen 3,5 kg syntyessään :)

Verenpaineet ja oma syke samat ku viimeks, eikä merkkejä raskausmyrkytyksestä. Painoa löytyi 76,4 kg (turvotuksia on vähemmän ku viikko sitten, kun painoa oli yli 77 kg... :D) vauva on laskeutunut edelleen viime kerrasta ja yleisin syke oli n. 139 :) eli tosi hyvät.

Vauva on vieläkin hyvin aktiivinen (ei oo tarvinnu liikkeitä laskeskella, että tuleeko väh. 10 tunnissa...); Viime yönä kohdunsuulla kävi sellanen melskaus ettäh! Teki sa*kelin kipeetä... Poraa päätään kohdunsuuta vasten joka pikkuhiljaa sitten alkaa pehmetä ja synnytys alkaa :o näillä näppäimillä!

Nyt ku sanoin että "näillä näppäimillä" niin varmana mennään yliaikaisuuskontrolliin Hämeenlinnaan 15.11. Niin, neuvolantädin mukaan sillon mentäs jos vauvaa ei kuulu... Ja se on 50/50 jäänkö sinne sitten käynnistykseen. Se riippuu ihan siitä, onko paikat "valmiudessa" vai ei ja miten on lapsivettä jne.

Valopilkkuja ei lentele silmissä enää, mikä on hyvä (en vieläkään tiedä mistä ne johtu) mutta liitoskivut on ja pysyy. Naksumista kuuluu mahasta vieläkin, harvoin, mutta kuitenkin.

Tänään alko "jännittävät ajat", suurin osa vauvoista syntyy nimittäin viimeistään 40.viikon tultua täyteen ja tilastollisesti viikot 39+2 - 40+5 on sellasia että vauvat rynnii ulos.

Miks mulla on sellanen olo että en kuulu tohon enemmistöön? Ja miks kuulen koko ajan vaan että "meni kaks viikkoo yli lasketun ajan" "meni käynnistykseen" jne? Miks en tiiä ketään siitä enemmistöstä? Tulis ees joku merkki että kohta mennään! Limatulppa vois vaikka lähtee litomaan... (on muuten ällö sana) niin tietäs että ei kauan pitäs mennä enää. Jos et tiedä mikä on limatulppa, selityksen löydät tästä.

 Ollaan kyllä yritetty käynnistää synnytystä kotikonstein (uskokaa pois,"niksejä" käynnistämiseen on jaettu keskustelupalstoilla pilvin pimein!), kuuluisasta kolmestä ässästä saunaa ei voi kokeilla koska sauna on remontissa, eikä toistaiseksi kahdesta muusta ole ollut mitään apua. Tieteen (ja blogin mielenkiintoisuuden) nimissä on jatkettava yrittämistä! ;D

On muuten hurjan vaikee käsittää vieläkin että kohta täällä on vauva. Tuntuu, että kaikki muut tajuaa jotenkin paljon paremmin ku minä...

Ja ensin se pitäs hoitaa jotenkin kunnialla ulos. Mun mieli muuttuu vieläkin kahen tunnin välein mitä mieltä oon synnyttämisestä. Välillä oon ihan valmis ja kuulen korvissani "eye of the tigerin" ja oikein pursuan taistelutahtoa, tiiättekö "ANTAA TULLA MÄ KESTÄN KYLLÄ!" ja välillä taas tuntuu... No, mikä ikinä onkaan ton olotilan täydellinen vastakohta.

Tässä muutama lause mitä en halua kuulla enää kertaakaan:

"Luonto hoitaa"

"Luota sun kehoon, se tietää kyllä mitä tekee!"

"Hyvin se menee"

"Kaikki muutkin on pystyny siihen"

"Jos minä pystyin, sinä pystyt"

"Tuhannet, ellei miljoonat naiset synnytä joka päivä ympäri maailmaa (jopa ilman kivunlievitystä)"

"Se kestää vaan sen pienen hetken"

"Palkinto on parhain mahdollinen"

"Kyllä sen kivun unohtaa heti ku vauvan saa syliinsä"

Suurin osa synnytyksistä alkaa yöllä. Jotenkin se rentoutuminen edesauttaa asiaa. Mäkin oon muutaman kerran heränny menkkamaisiin oloihin (synnytyssupistukset tuntuu alussa kuulemma me. Alaselässä ja ihan alamasussa tuntuu tuttu särky... Sitä kestää viidestä kymmeneen minuuttia ja sen loputtua ei kuitenkaan oo aivan varma että kuvittelinko koko säryn vai en. Se ei siis missään nimessä oo sattunu, pikkusen vaan juilinu. Sais kestää pidempään vaan ja voimakkaampana niin uskaltais uskoa että jotain tapahtuu ja ehkä jopa ajoissa. Vaikka siis supistuksiahan tulee päivittäin ja tuli jopa 3 min välein yks ilta varmaan viis :) ja tunnin ajan yks toinen ilta 20 min välein...

Mitään muita "tuntemuksia" ei sitten olekaan. Mutta eihän niitä tarvitsekaan olla, välttämättä.

Ja vaikka oiskin, niistäkään tuntemuksista keskustelupalstojen juttujen perusteella ei voi päätellä tuon taivaallista... Mistään_ei_kertakaikkiaan_voi_päätellä_mitään. Paitsi jos vedet menee :D Supistuksetkin voi loppua seinään vaikka alkaiskin lupaavina ja säännöllisinä. Tosin, ei vesien menonkaan jälkeen ole varmaa että supistukset alkaa...

"Saat" odotella kotona niiden alkamista vuorokaudenkin (jos se on kirkasta). Sitten pitää mennä sairaalaan jos ei supistuksia kuulu...

Eli mistään ei voi päätellä mitään. Piste.

Rv 37+6 oman äidin ikivanhat kankaiset äitiyspöksyt jalassa!

Mun omasta äidistä on aivan ihana kuva joka on otettu sen ollessa viimeisillään raskaana (tais odottaa vieläpä ekaa lastaan?) samoissa pöksyissä. Perinnekuva siis ;) ja ensilumi taustalla!

Tänään eli rv 39+2

Ensviikolle on vielä varattu neuvola-aika (rv 40+1)...

Saas nähdä mennäänkö. Onko seuraava blogitesti synnytyskertomus vaiko tuskastunut neuvolakertomus?

Ja huomenna mennään katsomaan seurakuntakodin salia, ristiäiset siellä tiedossa vielä tän vuoden puolella :) Se tila, mitä käytiin ekana kattomassa ei oikeen vakuuttanut... Toivottavasti tää ois nyt hyvä.

P.S. Meijeri aloitti toimintansa, ihkaoikea maitotippa bongattu toissapäivänä rentouttavan suihkun jälkeen. Innostuin siitä niin paljon että huusin E:n kattomaan :D

Reaktio: "no aika pieni, ei tolla maha täyty!"

Pilas mun ilon -_-'

Yllätyyys! Babyshower!

39+2

Pari yötä viikon sisään on mennyt hyyyvin levottomasti... Yksikin kaunis yö menin nukkumaan ja puolenyön jälkeen ja heräsin viideltä.Pyörin kuuteen asti ärtyneenä sängyssä ja lopulta päätin nousta ylös. Luin vauvalehden ja luin uutisia puhelimella. Kahdeksan jälkeen aamulla päätin yrittää nukkua uudelleen, olin ihan tillintallin vaikka "pirteenä" olinkin herännyt viideltä... Tarkoitus oli nukkua vaan muutama tunti ja nousta viimeistään klo 12. No, katoin klo 12 kelloa ja päätin nukkua vielä, koska ei ollut mitään suunnitelmia sille päivälle paitsi pyykin pesu. E:kin oli mennyt kuudelta aamulla töihin ja tulis kotiin vasta kuudelta illalla.

Siinä 13.20 ovikello soi. Sitten se soi uudestaan, erittäin määrätietoisesti. Säpsähdin hereille hätääntyneenä ja mietin että mitä helkkaria...?! Sitten kuuluu koputus. Pinkaisin pystyyn ja vetäsin aamutakin päälle. Mietin että se on varmaan Esko joka on unohtanut eväät ja avaimet kotiin ja yrittää pikapikaa tauolla hakemaan niitä :D (ei Jehovan todistajat noin innokkaita ole) hipsin ovelle ja raotin sitä vähän. Näin kameran salamavalon, laitoin ovea vähän kiinni ja sitten kuuluu "yllätyyyss!!!", ketään en nähny siis, kaikki oli oven takana piilossa :D huusin "Eiiiii!!" ja laukkasin makkariin pukemaan päälle. Taisin mennä pieneen shokkiin :D unenpöpperössäkin vielä... Omat siskot, E:n siskot ja E:n veljen vaimo eli rakas ystäväni ja innokkain blogin kommentoija (;>) siellä <3 itkuhan siinä pääsi, kun mua ja vauvelia varten olivat tulleet Jyväskylästä asti. Olin niin asennoitunut siihen että ei kukaan tänne Jumalan selän taakse lähde. Mutta niin ne vaan tuli! Toivat mukanaan vielä kaikenlaisia herkkuja ja jalkakylpy -laitteen joka jäi tänne loppuraskaudeksi lainaan ;D (haluun oman sellasen!)

... Kelpaa!

Kaikki oli hyvää ja ihanaa ja namnam!!

Holitonta kuohuvaa :)

 Sain myös pari lahjaa... Vaippoja (kummaltakin siskolta :D) ja kaikilta yhteisesti lahjakortin kampaajalle! Ja taas pääsi itku. Oon nimittäin koko 9kk haaveillu että meen kampaajalle raskauden jälkeen makso mitä makso, oon sen ansainnu! :D Lahjakortti oli Riihimäen kauneuskeskus BB:hen. Kohta pääsen varailee aikaa... <3 (... Paitsi en oo vielä päättäny mitä haluan tehdä tälle pehkolle!)

Sain kauniita kukkia <3

Olin ku puulla päähän lyöty sen jälkeen, kun vieraat lähti takaisin Jyväskylään. Toinen siskoista (tuleva vauvan kummi) jäi tänne vielä sitten pariksi päiväksi. Onneks jäi, oisin muuten varmaan jumiutunu sohvalle äimäämään seinää loppupäiväksi ihmeissäni :D

Rantapallon laskettu aika on viiden päivän päästä... <3

Kutsut oli siis viime lauantaina, rv 38+4.

Jutusteltiin, syötiin, juotiin ja kuvia piti luonnollisesti ottaa myös :) en voi tarpeeksi kiittää kaikkia ihanista vauvakutsuista! Antoi kummasti voimaa jaksaa loppuun asti <3

Hetkenä minä hyvänsä...

38+2

 

HUH! Onko laskettuun aikaan oikeesti alle kaks viikkoa? Vaikea rekisteröidä ajatus, että synnytys voi ihan aikuisten oikeesti alkaa vaikka nyt heti. E tosin käski vauvaa tulemaan vasta ensiviikolla, että ehtii olla töissä vielä viikonlopun :D niin siis, ensviikolla E:llä on vapaaviikko taas. Eli oikein mainio ajankohta vauvalle putkahtaa maailmaan :) mutta ihan VARMASTI isukin kiusaksi vauva päättää tulla työaikana. En mä sitä sisällä aio pidätellä ;>

 

Neuvolassa käyty taas eilen, sf mitta oli 34,5 eli puolsenttiä enemmän kuin viikko sitten. Tyttelin pääkin oli laskeutunut taas alemmas... Ja sen kyllä tiesin! Tuntuu nimittäin edelleen välillä (ehkä joka toinen päivä) tooooodella ikäviä vihlasuja alueella, jonka paikansin huonon biologian mukaan kohdunsuuksi. Siellä se porailee. Ja pää tai joku muu osa, edelleen, painaa jotain hermoa niin, että lähtee jalka alta välillä... Se on kurjaa kun pitää pysähtyä kesken liikkeen ja varautua siihen että kohta nykäsee hermosta ja kovaa...

Niin tosiaan, painoa en oo muistanu mainita vähään aikaan. Ruhtinaalliset 77,1 kg näytti neuvolan vaaka. Tyrmistyin. Edellisellä kerralla neuvolassa tasan rv 37 painoa oli 76,3 kg... Kävin kotona vaa'alla viitisen tuntia ennen neuvolaa niin lukema oli 75,2 kg... Ja sen jälkeen söin sitten hyvällä omallatunnolla vähän pizzaa (hyvällä omallatunnolla, koska ajattelin että paino on laskenu :D) ja join 0,5l maitolasillisen ja siihen perään vielä 0,5l vesilasillisen

Uskokaa tai älkää, ei tullu vessahätää pariin tuntiin = kroppa panttas sitä nestettä johonkin. Olin ihan että whaaat, kyllä sitä yöllä saa vessassa ravata ahkerasti, että mistäs nyt tuulee? Tiedä sitten. Tarviko kroppa lapsiveteen sitten ylimääräistä? Niin, tosiaan neuvola oli poikkeuksellisesti vasta 15.30 päivällä. Että viidessä tunnissä pari kiloa lissee... Ois pitäny ottaa aamuaika :D

Enkä edes syönyt ennen neuvolaa enää mitään, join vaan kun yritin saada pissatestiä varten itselleni aikaan hädän johon ei yleensä edes vaadita sen kummempia juomisia :D WTF kroppa?

No, viikottainen painonnousu +788g että vielä on "aisoissa". 200-800g / viikko on ns. normi. Joltain neuvolan tms. nettisivuilta luin, että painonnousua ei sais tuijottaa liian tiukasti, koska joillain pelkät raskaushormonit aiheuttaa hurjaa hyppäystä painossa. Ja siis etenkin nesteen kertymistä... Neuvolantäti sano että ihan selvästi huomaa että turvotuksia on sormissa ja käsivarsissa (mutta ei onneks naamassa!), että sellaset nakkisormet näkyy olevan :D kiitti vaan.

Mutta en voi olla kauhistelematta vaa'an lukemia... Haluan äkkiä juoksulenkille ja salille ja ja ja! Entisiin mittoihin. Verenpaineet oli edelleen loistavat (126/79) ja pulssi 87. Vauvan sydänääniä kuunneltiin taas tietenkin, nekin oikein loistavat kuulemma. Eka oli taas 130 luokkaa sykkeet ja vähän kun Hänen Ylhäisyytensä rauhaa rikottiin vähän tönimällä peppua niin pomppasi yli 140 heti. E siis oli mukana huoneessa tällä kertaa ja sai kuulla vielä sydänäänet ja nähdä liikkeet samalla massun päällä. (E ei siis ole enää hirveesti tässä loppuvaiheessa mukana neuvolassa muuten kuin nyt kun mua "pitää" kyydittää sinne. Koska jalan hermot...).

Neuvolan jälkeen mentiin käymään kaupoilla niin E kysyi oliko tukivyö tehnyt mulle ne raidat masuun. Vastasin että eei, ne on ihan raskausarpia ja niitä tuppaa yleensä tulemaan. Niitä on siis tullut reilusti lisää... Jossain tietyssä valossa ne näkee paremmin. Neuvolassa sattui olemaan sellainen valo. Loukkaannuin vähän, kun E näytti hieman järkyttyneeltä... :D Mutta täytyy muistaa, että arvet haalenee ja turha niitä on stressata kun niille ei mitään voi.

Niin, ja neuvolantäti sano, että kyllä me vielä ensviikolla tullaan näytille... Katotaan. Ois voinu jättää sanomatta ton. Tuli nimittäin aika lannistunut fiilis... Eihän se voi tietää millon mun synnytys alkaa.

 

Muutto on ohi! Ja takuuvuokrakin saatiin jopa takaisin. Oli hurja viikko, stressas ihan mielettömästi. Onneks oli paljon apujoukkoja, mm. äiti oli täällä majailemassa 8 päivää ja sisko pari päivää vähemmän. Laitettiin kolmisteen maalit kämpän pintaan jne. äiti autteli laittamaan verhoja ja tapetoi makkarin seinän E:n kanssa (tuli hiaaano!) ja muutenkin oli mun oikea käsi täällä. Voi luoja että oon kiitollinen kaikille ketkä autto meitä... Oltas oltu niin pississä ilman sukua!

Meinasin muuttopäivänä saada hermoromahduksen kun kaikki tavarat oli levällään olkkarissa (tapetit ei ollu makkarissa vielä sillon) ja mietin että jumankekka, mun pitää järkätä nää kaikki! Mutta, kuin ihmeen kaupalla valmista tuli sitten päivä äitin lähdön jälkeen (yhteensä meni noin kolme päivää järkkäilyyn ja tapetointiin). Mitä nyt taulut ei ollu seinällä vielä ja kattolamput puuttu kolmesta huoneesta ja pyykkiä on vielä aika hemmetisti.

Voin kertoa että sitten nukutti ja makeasti! 12,5h unta palloon ja aamupalan jälkeen vielä 50min päikkärit. Stressilevelit laski "hieman", niin sai taas nukuttua :)

Löydettiin tänään ne kattolamputkin... Rautiassa oli myynnissä sellasia lamppuja mitä on roikkunu myymälän katossa. Käytiin ihan sattumalta oikeastaan siellä, piti mennä kotiin suoraan Hämeenlinnasta (sairaalan tutustumiskäynti oli tänään, siitä kohta) mutta onneks ei menty! Keittiöön saatiin lamppu kympillä, olkkarin ja makkarin lamput oli 5e kipale :) ja vielä oikeesti aika hienot! Huvittavaa vaan, että polttimot niihin lamppuihin makso 12e/pkt... Eli 63e yhteensä meni että heilahti. Silti, halpa hinta siitä että kolmeen huoneeseen saatiin kunnolliset valot! :)

Takaisin aiheeseen!

Tänään oli siis tosiaan sairaalaan tutustuminen... Suosittelen ehdottomasti lähtemään tutustumiskäynnille, jos sellainen omalla paikkakunnalla on mahdollista. Toi vähäsen mielenrauhaa kun tietää minne sitä on menossa kohtapuoliin... Vaikka synnytyssali oli tooosi pelottava :D sänky keskellä huonetta ja hirveesti kaikkia letkuja siinä ympärillä... Katsottiin perhehuonetta vähän ja ihan normihuonetta, synnytyssalia, nähtiin synnytysjakkara, kerrottiin erilaisista puudutuksista ja sai esittää kysymyksiä. Piti myös mennä katsomaan miltä ammehuone näyttää, mutta se olikin varattu niin ei päästy... Mutta kaikenkaikkiaan oli hyvä päätös käydä katsomassa paikkoja! Ehdin totuttautua siihen synnytyssalisänky -näkymään :D

Mitäs muuta?

Supistuksia on ruvennut tulemaan aika tiuhaan. Tätäkin juttua kirjottaessa n. kuusi supparia... Suht säännöllisesti 5-10min välein. Aika napakka oli äskeinen, pitäsköhän ruveta vähän seurailemaan? Hui! Eilenkin koko päivän max. 20min välein piiitkiä suppaeita.

Yhden kerran viikon aikana oon heränny "menkkakipuihin" yöllä. Tosin aamulla en sitten ollu enää varma näinkö unta. Luultavasti en, koska luin että "paikkoja avaavat" harkkasupparit tuntuu menkkakipumaisilta.

Kahdesti viikon aikana käynyt halaamassa vessanpönttöä. Miksi en opi, että älä syö ainakaan kolmeen, mielellään neljään tuntiin ennen nukkumaanmenoa? Ei oo kauheen kiva herätä siihen, että oksennus on puolimatkassa tulossa...

Liitoskivut on viimeaikoina saaneet aivan uudet ulottuvuudet. Jösses että voi olla hankalaa niinkin arkinen asia kuin kyljen kääntäminen! Siis jotain aivan uskomattomia kipuja öisin. Toivon ja rukoilen että ne loppuu kuin seinään kun saan mukulan ulos. Nyt laitoin silkkipussilakanat, niin on hieman helpompi kääntyä; kun E lähtee töihin kuudeksi, menen oman peittoni päälle makaamaan ja otan E:n peiton peitoksi. Sängyssä on nyt myös sijauspatja, jonka äiti raahasi vartavasten Jyväskylästä mua varten. Ihana että raahasi, oon nimittäin saanut nukuttua ilman helvetillisiä ulkoreiden kipuja viimoset pari yötä. Eli kun tulet raskaaksi hanki a) silkkiset tms. lakanat/vuodevaatteet b) pehmeä sijauspatja ja c) kolme-neljä ylimääräistä tyynyä öiksi (polvien väliin jos liitoskivut vaivaa, selän taakse jottet pääse kierähtämään selällesi, mahan alle yksi loppuraskaudessa ja mahdollisesti nukkumatyynyn alle vielä yksi tyyny närästystä helpottamaan)

Ja ainiin, mahasta kuuluu edelleen ihme napsumista ja poksumista välillä.

Oisko mun sepustus tässä tällä kertaa? :D Katotaan pääsenkö kirjottamaan vielä kerran ennen synnytystä vai en... Tai kenties parikin kertaa. Teemoja ois vielä!

 

 

 

37+6

Valmis paketti

37+0

Tänään on vihdoin se päivä, kun meidän Neiti Nöpönenä on täysiaikainen vauveliini!

Jännittää entistä enemmän milloin pikkunen päättää tupsahtaa maailmaan... Olin neuvolassa taas tänään näytillä, kaikki oli edelleen mallikkaasti ja vauvan sydänäänten vaihtelu erinomainen. Kun ruvettiin kuuntelemaan, pulssi oli 130, sitten neuvolantäti vähän töni masua niin vauva rupesi möyryämään ihan kunnolla! Heti hyppäs pulssi 150:iin ja siitä vielä huippuunsa, 168:aan :D

selvästi äitinsä temperamentin perinyt... "Mitä tökit siellä??"

Tuleva kummi oli mukana myös, sai kuulla ensimmäistä kertaa sydänääniä :)

 Pää oli laskeutunut viimekerrasta! Ja se kyllä tuntuu; pikkuisen pää painaa jotain hermoa taas, viikon sisällä on ruvennut vihlomaan päivittäin (ja monta kertaa, vauvan liikkuessa) ulkoreidestä tai jopa ihan säären "ulkoreunasta" ja jalka pettää alta :/ eli pitää varovarovasti kulkea, kun ikinä ei tiedä millon iskee hermokipu...

Mulla ON harjotussupistuksia! Innostuin niiiiiin kun toissapäivänä tunnustelin mahaa ja huomasin, että sehän on ihan kova... En ois huomannu koko supistusta jos en ois sattunu koskemaan mahaani just sillon.  Ja tänään kun kävin siihen tutkimuspöydälle makoilemaan neuvolassa ja tätskä koski masuun, kysy että supistaako mua (daa?) ja tunnenko kiristystä. Sanoin, että en tunne kiristystä mutta tuntuu koskiessa siltä kuin maha olisi puutunut. Seuraavan kerran kun kätenne tai muu raaja puutuu, tökkikää sitä sormella. Samalta tuntuu kun supistaa ja mahaa sörkitään :)

Välillä taas tulee niitä tuntuvia supistuksiakin. Niitä voisi kuvailla niin, että joku virittää ylämahaan pannan joka kiristyy pikkuhiljaa ja pysyy kiristyneenä hetken kunnes lopulta lähtee pikkuhiljaa hellittämään.

Ja kun se lähtee hellittämään, se tuntuu samalta kuin käsivartta puristava hihna löystyy verenpainetta mitatessa. Mutta siis ei helpota puristus yhtä äkkiä, vaan n.50 kertaa hitaampaa...

... Raskausarvet (mitä on tullut enemmän ja enemmän mahaan...) kutisee ihan mielettömästi, Bio Oilia saa olla hieromassa massuun joka ilta.

Ja ei ne liitoskivut olekaan helpottaneet, ehdin jo toivoa... Kammottavat säryt ja kivut palas lopullisesti. Tuntuu että ei auta yhtään tyyny polvien välissä. Kääntyminen kyljeltä toiselle on todella, todella vaivalloista (ja kivuliasta). Viime yönä käänsin taas vaihteeksi oooooikein hitaasti ja rauhallisesti kylkeä niin E oli hetken hiljaa vieressä, mutta sanoi sitten (kun ei voinut enää hillitä itseään) että oon ketterä kuin kani.

Niin.

Pakko hehkuttaa vielä lopuksi! Sain kuin sainkin maistaa alkoholitonta viiniä :D ja oli muuten hyvää! Maistui ihan "oikealle" viinille, mitä on hurja ikävä C; <3
Äiti ja sisko osti itselleen holillista viiniä ja minä sain sitten oman pienen alkoholittoman viinipullon (no, siinä oli 0,5% alkoholia) ja hörpittiin viiniä raskaan asioimispäivän päätteeksi. Täksi päiväksi säästin lasillisen, kun juhlittiin täytekakun merkeissä vauvan täysiaikaisuuspäivää :) kyseessä oli siis Alkossa myytävä Naturea free -viini.
Lämpimästi suosittelen!

Vaatimaton kakku, mutta hyvää oli!

P.S. Tätä kirjottaessa mahassa naksahti taas massussa, kysyin äitiltä ja siskolta kuuliko kumpikaan sitä. Ja kumpikin kuuli. Reaktio oli "hyii", kun kuulivat MISTÄ se naksaus kuului (äiti luuli ensin, että se oli mun niska). E ei ole vieläkään kuullut... Aina töissä :/

Duracell-vauva

36+3

 

Puuh... Viikon päästä muutto. Onneks! Kauheesti tekemistä. Haluaisin niiiiiiin kovasti jo rentoutumaan ja nauttimaan tästä loppuajasta (siis, sen verran mitä vauva antaa nauttia). Toivottavasti ehditään laittaa uus koti valmiiks ennenku vauva päättää tulla!

Neuvolassa kävin näytillä taas toissapäivänä. Sf -mitta kolmannen kerran peräkkäin 33cm. Tosin ne mittaukset on suorittanu joka kerta eri tyyppi (jokainen mittaa vähän erilailla). Kahtena viime kertana ollu joku terveydenhoitaja -opiskelija "neuvolantätinä"! Ei edes kysytty käykö se mulle... Mun mielestä ois tärkeää, että äidin ja neuvolantädin välille kehittyy joku yhteisymmärrys ja että se on tuttu ja turvallinen henkilö jolle voi avautua jos siltä tuntuu. Jos vaikka haluaisin käsitellä esim. masentuneisuutta neuvolassa ja tutun tädin paikalla oiskin joku opiskelija, en tosiaan sille alkais avautumaan. Tosin, viime kerralla varsinainen neuvolantäti oli tän opiskelijatyttösen "henkisenä tukena" eli kutsuttiin tarvittaessa. Kyllähän se siihen lopussa sitten tuli ja kyseli kaikki samat asiat mitä opiskelija (mikä tuppas nostamaan verenpaineita, en jaksa selittää kaikkea kahteen kertaan...!)

Hb oli 119, eli laskenut vähän... 123:han se oli muutama viikko sitten. Lopetin raudan syömisen ku aattelin että ehkä se pysyy hyvänä. Mutta näköjään ei... Synnytyksessä menettää kuitenkin verta (ja joillan tippunu hb alle 80!!) ni sain ohjeen syödä joka toinen päivä Retaferia. Verenpaineet oli hyvät; valopalloja lentelee vieläkin silmissä. Niitä on lennelly jo parisen viikkoo... Ei johdu siis ainakaan verenpaineista... Raskausmyrkytyksen oireisiin liittyy joskus valopallot silmissä. Ja verenpaineen nousu on myös siis raskausmyrkytyksen oire...

Painoa löyty 75,5 kg, järkytyin koska vuorokausi aiemmin se oli ollu 73,9 kg! Ja tänään taas 74,0 kg... Olin kyllä syöny suolaista päivä ennen neuvolaa ja vedenjuonti oli jääny vähän vähemmälle. Eli nesteitä, nesteitä, nesteitä...

Multa kyseltiin harjoitussupistuksista taas. Että joko niitä on muutenkin ku rasituksessa...

Pakko sanoa, että en oo varma. Tosi noloa jotenkin, etten tiedä onko vai eikö. Ja mitä voi viimekertasesta neuvolalääkäristä päätellä, niin todennäköisesti niitä EI ole. Koska ei ollu paikat pehmenny eikä mittään... PÖH! Mutta siis tuntuu välillä että lihakset jännittyy mahassa ja on vähän vaikeempi hengittää tai sitten jomottaa menkkamaisesti alamassussa mutta maha ei mene kovaksi... Jotkuthan tunnistaa harkkasupparit vaan siitä mahan kovettumisesta, koska joillain ne ei tunnu missään.

Vauveli ei tykännyt yhtään kun hänen rauhaansa häirittiin taas tunnustelemalla miten päin masussa mennään. Heti rupes rymyämään; 150 oli pikkuneidin syke kuunneltaessa ja terveydenhoitajaopiskelija naureskeli ku niin kovaa myllerti menemään (mua taas ei naurattanu, ku pieni hakkas päätään johonkin tooodella epämukavaan kohtaa....) sano että "erittäin aktiivinen vauva, teille taitaa tulla oikein liikkuvainen kaveri!". Jalkojen liikkeet näky mahan päällä myös ihan kunnolla ja se nauratti kovasti sekä varsinaista neuvolantätiä että opiskelijaa... Hymyilin minäkin. Epämukavuudesta. Ei oo kovinkaan hienon tuntusta kun jonkun pää hakkaa rakkoa, samalla kun peppua tungetaan voimalla ulospäin ja jalat viuhtoo eestaas... On nimittäin "vähän" hellänä mahan sisus hetken päästä.

Älkää nyt käsittäkö väärin; hienoa aikaahan tää on ja ehkäpä jopa ainutlaatuista, mutta en enää yhtään ihmettele miksi naiset kyselee käynnistyskeinoja keskustelupalsoilla jo viikolla 37... Ensin ihmettelin, (onhan se täysiaikanen toki, ku 37 viikkoa on täynnä, mutta silti) mutta en enää. mm. Valvotti puol neljään asti yöllä pari yötä takaperin... Pääs taas epätoivoitku.

On varmaan aika jäntevä kaveri jo syntyessään. Päätäänkin ehkä kannattelee heti :D

Vuorokaudessa on ehkä 9 rauhallisempaa tuntia. Muu aika on menoa ja meininkiä täynnä!

Muuta!

MAHA NAKSUU! Eka poksu, nyt naksuu...

Rauhassa kattelin yks yö telkkaria, sitten kuulu ihan selkee naks tuolta jostain munasarjojen tienoolta, sieltä missä vauvelin kädet, oletettavasti, on. Samaa kategoriaa poksumisen kanssa, eli vauvahan se siellä ottaa kalvoista kiinni ja päästää irti... Nyt on siitä ekasta naksunnasta lähtien kuulunu kolmesti sama ääni. Ja nimenomaan sillon, kun vauva liikkuu. Jännä!

Hikkaa on nykyään vähän enemmän. Mikä on hyvä :) on sitten hyvät keuhkotkin...

E on aivan ihana. Musta tuntuu, että viimekertaisen perhevalmennuksen jälkeen sillekin iskostu päähän, että meille on aikuisten oikeesti tulossa ihan pian vauva. Perhevalmennus oli viimenen ennen synnytystä... Seuraavan kerran helmikuussa sitten. Vauvat mukaan! :)

Niin, E on nyt jotenkin entistä enemmän "mukana" tässä koko raskaudessa. Pitää enemmän mielellään kättään mahan päällä jne. Muistan ku suutuin aina ku E ei halunnu pitää mahan päällä kättä "24/7" :D "on on vauva", sano vaan... Nyt se on "SEN vauva" ;> "Riidellään"

kumman se on :D E on pitkin raskautta jutellut mahalle, lukenut satuja jne. Ja niin pitääkin tehdä, että vauva tuntee isänsä äänen. Plus, tää tytteli tykkää ainakin tooosi paljon kuunnella sen ääntä :) tai siis, ainakin musta tuntuu siltä! Jos mä tykkään, vauva tykkää. Eli ymmärtäkää, tai edes koittakaa ymmärtää jos mies ei heti tajua että vauva on oikeesti tulossa, ois munkin varmaan sitä vaikeempi käsittää jos se ei ois mun mahassa... Se on tietenkin konkreettisempi asia naiselle :) onneksi on ultrat! Vaikka niistäkin E epäili (oikeestiko, ei selvinnyt vieläkään), että ruudulla pyöri dvd; ei mun mahassa oikeesti mitään vauvaa oo. Aawww <3

 

Rv 36+1

Olin tapani mukaan kuvaamassa masua niin E hipsi viereen. Tässä taas esimerkki, että osallistuu nykyään enemmän raskauteen :D ihana <3

Huomenna tuleepi äiti ja sisko tänne "lomailemaan".

Eli hetken aikaa hiljaista blogin osalta!

Avautumista aiheen vierestä

35+3

JAAHAS.

Ei näköjään kannata luottaa kuluttajansuojan neuvojiin. Siellä se muikkeli neuvo aivan päin helvettiä. Eli sen irtisanomisilmotuksen olis pitäny olla perillä syyskuussa, postin leima syyskuun puolelta ei riitä. Eli mikäli Sinä joudut joskus sinne riitatilanteessa soittamaan, suosittelen että pyydät neuvojaa (huom. oikeusapuneuvojaa!) lukemaan sen lakipykälän mikä selventää asiaa ja lähettämään sen vielä sähköpostitse lähdesivuineen, jotta voit itse omatoimisesti sen käydä varmistamassa omilla pikku silmillä.

Voitte arvata että laitoin vähän palautetta kyseiselle "oikeusapuneuvojalle", että vois pikkusen tarkemmin tutkia asioita ja miettiä miten asiakkaita neuvoo. Ja sanoin myös, että tämä pieni virheellinen neuvo makso meille useamman satasen että kiitos paljon... "Kiitos palautteestanne, tästä lähtien osaan neuvoa asiakkaita entistä paremmin" oli vastaus. Entistä paremmin? Paremmin?? Pikemminkin "tästä lähtien osaan neuvoa asiakkaita (ehkä jopa) oikein".

Vuokranantaja nimittäin soitti ja sano että oli tarkistanut asian kuluttajasuojasta. Sanoin sille, että meitä neuvottiin väärin sieltä sitten ja selitin taloudellisen tilanteen uudestaan ja sanoin että meillä ei kertakaikkiaan ole varaa "jättää takuuvuokraa sisään" jotta vuokranantaja saisi marraskuun vuokrankin. Vaikka muuttaa tähän tyylillä seuraavana päivänä kun ollaan muutettu (19.10. muuttopäivä). Herralla kuulemma ei ole itselläänkään helppoa, kun ei ole huonekaluja! Voi jessus nyt oikeesti. Eli se laittais meidän takuuvuokran/marraskuun vuokran johonkin samperin sohvaan! Ja kuulemma haluaa lain mukaan tehdä tän irtisanomisjutun. Sanoin sille että laissa lukee että irtisanomisaika voidaan sopia osapuolten kesken. Sekös siitä vähät välitti ja sano taas että hänellä ei oo huonekaluja ja että joko maksetaan marraskuun vuokrakin normaalisti ja saadaan takuuvuokra joulukuussa takas, tai sitten jätetään marraskuun vuokra maksamatta eikä saada takuuvuokraa.

Toivotin sydämellisesti haistamaan paskat ja löin luurin korvaan. Ai vähän raivostuin kun ei voinu yhtään miettiä miltä meistä tuntuu

- kolmen kuukauden asumisen jälkeen lähtee menee;

- just ku ollaan asetuttu aloillemme ja

- saatu haalittua vauvan kamppeet ja laitettua kämppä kuntoon

-... viis viikkoa ennen laskettua aikaa kun

- pitäs varmaan siihen vauvaan säästää?

- muuttoapu tulee Jyväskylästä;

- koska musta ei oo enää kantamaan mitään

- se itse pääsee pois mummonsa nurkista vaikka het seuraavana päivänä ku ollaan poistuttu;

- saa asuntonsa takaisin ja alottaa rauhassa alusta

- silti vaatii vielä marraskuun vuokraa eli on ahne, itsekäs, sydämetön, tunteeton PIIP joka veis varmasti itkevältä lapselta tikkarinkin ilman tunnontuskia.

Heti perään iski epätoivo, raivo ja suru samaan aikaan ja kädet täristen soitin isälleni (joo, niin epätoivoinen olin) ja pyysin häntä sitten soittamaan vuokranantajalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin KAI, piiiiitkän väittelyn ja keskustelun jälkeen tää herra suostu palauttamaan takuuvuokran tämänkuun lopussa JOS maksetaan normaalisti vielä tän kuun vuokra (koska, jos ollaan rikottu jotain (=kallisarvoinen parkettilattia) täällä raivopäissämme niin meidän pitää korvata se. HALOO. Joo vasara käteen ja lattioita särkemään...) mutta en voi olla miettimättä, että se kusettaa meitä eikä palauta takuuvuokraa kuitenkaan... Tänään maksettiin uuden kämpän takuuvuokra ja loppukuun vuokra. Sekä laskut. Ei toivoakaan, että oltas saatu maksettua tän kämpän vuokraa myös. E:n palkkapäivänä kyllä, joka on samana päivänä kuin vuokran eräpäivä. Eli toisinsanoen täytyy laittaa sille maailman ahneimmalle vuokraisännälle sähköpostia myöhässä tulevasta vuokrasta. Varmaan tykkää hyvää.

Ja ei huvittas yhtään tarkastaa sen kanssa tätä kämppää kun ollaan muutettu, mutta minkäs teet. Anteeks en haistattelua pyydä :D siitä se ei kuulemma tykännyt yhtään. Enpä minäkään tykkää, että kun ehdittiin kuukausi tässä olla, se oli laittamassa tätä kämppää myyntiin = jouduttas ehkäpä muuttaa pois tästä. Sitten se peruuntu ja se sano että saadaan ihan rauhassa asua tässä. Siitä n. kaksi kuukautta niin käy näin. Että rauhallista asumista meille ja oikein rentouttavaa loppuodotusta! Puhumattakaan tästä harvinaisen vittumaisiksi haukkumisesta...

Tän pitäs olla maailman onnellisinta aikaa, mutta ollaan E:n kanssa kumpikin hermo kireellä (mä muutenkin hormonihirviö) ja valvon joka yö vähintään kaks tuntia (nukun muutaman tunnin, herään vessaan, sitten alkaa taas ajatukset pyörimään, lopulta nukahdan uudestaan), ruokahalu on huonontunut jne. kun stressaa, vaikka E yrittää vakuuttaa että selvitään... Tottakai me selvitään, tavalla tai toisella. En vaan millään haluais ottaa lainaa keltään, vaikka isukki sanokin että "muista, että on olemassa iskä jolta saa korotonta lainaa vaikka 40 vuoden maksuajalla". Ja sitten kun loppuvuosi ois muutenki varmaan säpinää ja rahanmenoa täynnä...

Tukiverkosto on jossain aivan muualla kuin täällä, ois ollu mukava, että edes taloudellinen puoli ois ollu h-hetkellä kunnossa eikä siitä tarvis huolehtia. Niinhän se ois ollukin, ilman tätä episodia.

Kaikella on tarkotus. Haluaisinpa vaan tietää mikä tän tapahtuman tarkotus oli...

 Laskettuun aikaan huomenna tasan kuukausi (31 päivää, siis). Älä vauva tule, ennenku saadaan muutettua ja päästään eroon tästä nykysestä vuokranantajasta...

E avas vihdoin meille asuntosäästötilin. Eihän siitä olla puhuttukaan ku "muutama" kuukausi :D ja ainakin 100e kuussa lähtee tästä lähtien säästöön (suoraan kun E:n tilille palkka napsahtaa). Mä laitan mitä pystyn :D eipä tällä minimiäitiysrahalla (500e/kk) paljoo pistetä säästöön, mutta hiljaa hyvä tulee. Voi kun saatas äkkiä säästettyä ihan ihkaomaan kämppään!

Käytiin tänään myös VVO:lla allekirjottamassa uuden kämpän soppari. En malta oottaa, että päästään pois täältä! Pääsen kohta järkkäilee vauvan tavaroita ja vaatteita paikoilleen... TAAS. Sitten saa beibi tulla ja uusi elämä alkaa!

Hihi, PERHE-elämä ;>

Tekipä hyvää avautua! Enskerralla keskityn sitten taas kokonaan itse aiheeseen eli RASKAUTEEN!

Stressi ei tee hyvää vauvalle... "Biologisesti on myös mahdollista, että äidin stressihormonit siirtyvät äidiltä sikiölle. Näillä stressihormoneilla voi olla rooli siinä osassa sikiön aivoja, joka säätelee vastustuskykyä.

Huono vastustuskyky ei ole ainoa terveydellinen haitta, jonka äidin stressi voi aiheuttaa. Ennenaikainen synnytys, pienikokoisena syntyminen, keskenmeno, kehitykselliset viiveet ja skitsofrenian kohonnut riski ovat myös mahdollisia vaikutuksia.

On kuitenkin tärkeää huomioida, että tässä tutkimuksessa analysoidut stressaavat elämäntilanteet eroavat normaalista stressistä, jota ihmiset kohtaavat joka päivä."

Kun stressaa, tee sitä, mikä rentouttaa ja rauhoittaa niin vauvakin rentoutuu ja rauhoittuu. Huomasin nimittäin yhteyden omalla "ahdistuksella" (lievälläkin!) ja vauvan levottomuudella...

Itse kuuntelen esim. hyyyyyvin rentouttavaa Enyaa, luen Vauva -lehteä ja saatan samalla mussuttaa tummaa suklaata (koska se on terveellisempää :D) ihan muutaman palan; suklaata syödessä vapautuu endorfiineja eli mielihyvähormoneja (jos siis satut pitämään suklaasta) jotka menee myös vauvalle. Kävelylenkkikin on oikein mainio tapa rauhoittua. Pari kertaa ollu pakko tällä viikolla päästä ulos tuulettamaan ajatuksia. Puoltuntiakin tekee jo ihmeitä! Vielä parempi, jos lenkkireitin varrella sattuu olemaan kahvila ;)

 

Raikkaassa syysilmassa kävelyn jälkeen maistui kuuma kaakao ja banaanisuklaamunkki <3

... Tai sitten pyydän E:ltä lupaa päästä kainaloon ;D (oman rakkaan kosketus vapauttaa myös näitä mielihyvähormoneita <3 )

Mikä on sun tapa rentoutua ja rauhoittaa mieli?

Rv 35+1

Viiden päivän päästä neuvolaan! Sen jälkeen kuulumisia taas :)