Duracell-vauva

36+3

 

Puuh... Viikon päästä muutto. Onneks! Kauheesti tekemistä. Haluaisin niiiiiiin kovasti jo rentoutumaan ja nauttimaan tästä loppuajasta (siis, sen verran mitä vauva antaa nauttia). Toivottavasti ehditään laittaa uus koti valmiiks ennenku vauva päättää tulla!

Neuvolassa kävin näytillä taas toissapäivänä. Sf -mitta kolmannen kerran peräkkäin 33cm. Tosin ne mittaukset on suorittanu joka kerta eri tyyppi (jokainen mittaa vähän erilailla). Kahtena viime kertana ollu joku terveydenhoitaja -opiskelija "neuvolantätinä"! Ei edes kysytty käykö se mulle... Mun mielestä ois tärkeää, että äidin ja neuvolantädin välille kehittyy joku yhteisymmärrys ja että se on tuttu ja turvallinen henkilö jolle voi avautua jos siltä tuntuu. Jos vaikka haluaisin käsitellä esim. masentuneisuutta neuvolassa ja tutun tädin paikalla oiskin joku opiskelija, en tosiaan sille alkais avautumaan. Tosin, viime kerralla varsinainen neuvolantäti oli tän opiskelijatyttösen "henkisenä tukena" eli kutsuttiin tarvittaessa. Kyllähän se siihen lopussa sitten tuli ja kyseli kaikki samat asiat mitä opiskelija (mikä tuppas nostamaan verenpaineita, en jaksa selittää kaikkea kahteen kertaan...!)

Hb oli 119, eli laskenut vähän... 123:han se oli muutama viikko sitten. Lopetin raudan syömisen ku aattelin että ehkä se pysyy hyvänä. Mutta näköjään ei... Synnytyksessä menettää kuitenkin verta (ja joillan tippunu hb alle 80!!) ni sain ohjeen syödä joka toinen päivä Retaferia. Verenpaineet oli hyvät; valopalloja lentelee vieläkin silmissä. Niitä on lennelly jo parisen viikkoo... Ei johdu siis ainakaan verenpaineista... Raskausmyrkytyksen oireisiin liittyy joskus valopallot silmissä. Ja verenpaineen nousu on myös siis raskausmyrkytyksen oire...

Painoa löyty 75,5 kg, järkytyin koska vuorokausi aiemmin se oli ollu 73,9 kg! Ja tänään taas 74,0 kg... Olin kyllä syöny suolaista päivä ennen neuvolaa ja vedenjuonti oli jääny vähän vähemmälle. Eli nesteitä, nesteitä, nesteitä...

Multa kyseltiin harjoitussupistuksista taas. Että joko niitä on muutenkin ku rasituksessa...

Pakko sanoa, että en oo varma. Tosi noloa jotenkin, etten tiedä onko vai eikö. Ja mitä voi viimekertasesta neuvolalääkäristä päätellä, niin todennäköisesti niitä EI ole. Koska ei ollu paikat pehmenny eikä mittään... PÖH! Mutta siis tuntuu välillä että lihakset jännittyy mahassa ja on vähän vaikeempi hengittää tai sitten jomottaa menkkamaisesti alamassussa mutta maha ei mene kovaksi... Jotkuthan tunnistaa harkkasupparit vaan siitä mahan kovettumisesta, koska joillain ne ei tunnu missään.

Vauveli ei tykännyt yhtään kun hänen rauhaansa häirittiin taas tunnustelemalla miten päin masussa mennään. Heti rupes rymyämään; 150 oli pikkuneidin syke kuunneltaessa ja terveydenhoitajaopiskelija naureskeli ku niin kovaa myllerti menemään (mua taas ei naurattanu, ku pieni hakkas päätään johonkin tooodella epämukavaan kohtaa....) sano että "erittäin aktiivinen vauva, teille taitaa tulla oikein liikkuvainen kaveri!". Jalkojen liikkeet näky mahan päällä myös ihan kunnolla ja se nauratti kovasti sekä varsinaista neuvolantätiä että opiskelijaa... Hymyilin minäkin. Epämukavuudesta. Ei oo kovinkaan hienon tuntusta kun jonkun pää hakkaa rakkoa, samalla kun peppua tungetaan voimalla ulospäin ja jalat viuhtoo eestaas... On nimittäin "vähän" hellänä mahan sisus hetken päästä.

Älkää nyt käsittäkö väärin; hienoa aikaahan tää on ja ehkäpä jopa ainutlaatuista, mutta en enää yhtään ihmettele miksi naiset kyselee käynnistyskeinoja keskustelupalsoilla jo viikolla 37... Ensin ihmettelin, (onhan se täysiaikanen toki, ku 37 viikkoa on täynnä, mutta silti) mutta en enää. mm. Valvotti puol neljään asti yöllä pari yötä takaperin... Pääs taas epätoivoitku.

On varmaan aika jäntevä kaveri jo syntyessään. Päätäänkin ehkä kannattelee heti :D

Vuorokaudessa on ehkä 9 rauhallisempaa tuntia. Muu aika on menoa ja meininkiä täynnä!

Muuta!

MAHA NAKSUU! Eka poksu, nyt naksuu...

Rauhassa kattelin yks yö telkkaria, sitten kuulu ihan selkee naks tuolta jostain munasarjojen tienoolta, sieltä missä vauvelin kädet, oletettavasti, on. Samaa kategoriaa poksumisen kanssa, eli vauvahan se siellä ottaa kalvoista kiinni ja päästää irti... Nyt on siitä ekasta naksunnasta lähtien kuulunu kolmesti sama ääni. Ja nimenomaan sillon, kun vauva liikkuu. Jännä!

Hikkaa on nykyään vähän enemmän. Mikä on hyvä :) on sitten hyvät keuhkotkin...

E on aivan ihana. Musta tuntuu, että viimekertaisen perhevalmennuksen jälkeen sillekin iskostu päähän, että meille on aikuisten oikeesti tulossa ihan pian vauva. Perhevalmennus oli viimenen ennen synnytystä... Seuraavan kerran helmikuussa sitten. Vauvat mukaan! :)

Niin, E on nyt jotenkin entistä enemmän "mukana" tässä koko raskaudessa. Pitää enemmän mielellään kättään mahan päällä jne. Muistan ku suutuin aina ku E ei halunnu pitää mahan päällä kättä "24/7" :D "on on vauva", sano vaan... Nyt se on "SEN vauva" ;> "Riidellään"

kumman se on :D E on pitkin raskautta jutellut mahalle, lukenut satuja jne. Ja niin pitääkin tehdä, että vauva tuntee isänsä äänen. Plus, tää tytteli tykkää ainakin tooosi paljon kuunnella sen ääntä :) tai siis, ainakin musta tuntuu siltä! Jos mä tykkään, vauva tykkää. Eli ymmärtäkää, tai edes koittakaa ymmärtää jos mies ei heti tajua että vauva on oikeesti tulossa, ois munkin varmaan sitä vaikeempi käsittää jos se ei ois mun mahassa... Se on tietenkin konkreettisempi asia naiselle :) onneksi on ultrat! Vaikka niistäkin E epäili (oikeestiko, ei selvinnyt vieläkään), että ruudulla pyöri dvd; ei mun mahassa oikeesti mitään vauvaa oo. Aawww <3

 

Rv 36+1

Olin tapani mukaan kuvaamassa masua niin E hipsi viereen. Tässä taas esimerkki, että osallistuu nykyään enemmän raskauteen :D ihana <3

Huomenna tuleepi äiti ja sisko tänne "lomailemaan".

Eli hetken aikaa hiljaista blogin osalta!