Viimenen kymppi ja väärä hälytys

30+2

Käyn aina kun uus viikko alkaa, lukemassa mitä sillä viikolla tapahtuu :)

http://kaksplus.fi/osio/raskausviikko-31_1-2301/

http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-31/

"Jouduin" väkipakolla siirtämään blogini tänne, alkuperäinenhän siis on osoitteessa nymmeli.blogimaa.com

Sivut huuti päivän, ellei enemmänkin erroria. Lopulta kun ne taas toimi, ulkonäkö oli AIVAN erilainen (en tosiaan mitään tissinaista oo laittanu teemaks :D) ja kun yritin kirjautua sisään, kehtas väittää että väärä salasana. Ei muuten ollu. Klikkasin "Unohditko salasanasi" -kohtaa ja kirjoitin käyttiksen ja sähköpostiosotteen, että sinne tulis salasana. "Väärä sähköpostiosoite", väitti sivusto. Siitähän riemu repes ja päätin siltä istumalta perustaa uuden blogin tänne... Vähemmän rasvaimu -mainoksia myös ;) MUTTA asiaan!

Tänään oli neuvola. Sf -mitta näytti 29 (!!!) ja painoa löytyy 72,7kg. Kiva, kun neljä päivää aikasemmin vaaka näytti 71,1kg :D tässä huomaa taas, miten turvotus saa painon "vähän" heittelehtimään... Viime neuvolakäynnillä, jos en väärin muista, vaaka näytti 71,8kg. Tästä aikaa n. kolme viikkoa.
Masukaveri eitykännyt ollenkaan kun hänen rauhaansa häirittiin. Niin, siis neuvolantäti paineli massua, kun halusi tietää missä asennossa pimpula menee. Pää alaspäin heiluu edelleen, silleen se on ollu ainakin 3 viikkoa jo. Peppu oikealla kylkiluiden alla ja jalat vasemmalla. Luulin että jalat tökkii pehmeesti oikealle puolelle, mutta se olikin sitten peppu, mitä pikkuinen sheikkaa <3 edelleen erittäin aktiivinen tapaus kasvaa siellä. Pelottaa jo, tuleeko samanlainen "ADHD -tapaus" kuin isänsä oli pienenä (polki pyörällä ja saatto hypätä vauhdista perhosen perään...). Mutta onneks näyttää tuo isukki rauhoittuneen aikalailla iän myötä... :)

Neuvolakäynnin "aiheena" tällä kertaa oli synnytys ja siihen valmistautuminen, imettäminen ja se joko me VIHDOIN saatiin päätettyä otetaanko calmette (tuberkuloosi) -rokote vai ei. Sitä aihetta saatiinkin puida E:n kanssa monta kertaa, ennenkö tänä aamuna päästiin sopuun asiasta. Otamme siis sen. Harmittaa vähän, toisaalta en olisi sitä halunnut... Koska se on "turha". Niin, siis E:n perhe on Venäjältä. Eikä voi tietää, onko kellään tuberkuloosi, koska se useimmiten muhii monta vuotta ja puhkeaa vasta vanhana... :o

Mitä ajatuksia lähestyvä synnytys herättää? Pelkoa. Jännitystä. Ahdistusta. Intoa. Malttamattomuutta. Onnellisuutta. Laidasta laitaan ja ihan päivästä riippuen. Tänään saatan ajatella että "heeeei c'moon, peace of cake! Miljoonat (no, ainakin monet) naiset synnyttää joka päivä. Kyllä mäkin selviin!" ja huomenna ajattelen sitten vaan että "En halua, en pysty, en kykene, kuolen tai vähintäänkin repeän aivan kokonaan". Jättiläisvauvaa sieltä EI ole tulossa jos perinnöllisyyteen syntymäpainon suhteeen on uskominen. Siskot on kummatkin painaneet 3,5kg ja minä 2,5kg. Mun kohdalla äidin synnytys piti käynnistää kahta viikkoa ennen laskettua aikaa vakavan raskausmyrkytyksen vuoksi. Eli sen suhteen ei pitäs olla mitään pelkoa että tää vauveli ois jäätävä mötikkä. Mikä mua pelottaa eniten synnytyksessä? Kipu. Tilanteen hallitsemattomuus. Se, että synnytykseen on yksinkertaisesti vaan uskallettava heittäytyä. Täytyy uskaltaa uskaltaa ;> oon kyllä yrittäny psyykata itteäni ja luulen, että h-hetken koittaessa olen valmis. Kipu on ohimenevää, ja palkinto on huikean ihana <3

Mitä ajatuksia imettäminen herättää? Maailman luonnollisin asia. Jos se onnistuu, hienoa, Jos ei, niin on sitä ennenkin korvikkeella lapsia kasvatettu. Neuvolantäti kysyi myös, miten mies suhtautuu imettämiseen. Tä? No hienostihan se. Onko miehillä yleensä jotain imettämistä vastaan? Tai, kai jollain voi olla. Jos tulee kamala eroahdistus kun tissit ei ookkaan enää miehen käytettävissä :D
 who knows mitä näiden päässä liikkuu...

Seuraava osio ei sovi herkille! Sisältää ällöjuttuja ;D

Niin, viikolla 29+3 kävin Hämeenlinnassa näytillä lapsivesiepäilyn takia. Olin edellisenä iltana käymässä nukkumaan, kun kävi nekkuun "imelä" tai enemmän makea haju, josta tuli mieleen sperma (jep), no, en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota ja kävin nukkumaan. Seuraavana päivänä huomasin pikkuisen "vesitipan" (pikkurillin kokoinen läntti) pikkuhousuissa (sellaisessa kohdassa ettei voinut olla pissaa) ja taas kävi nenään sama spermainen (anteeksi sanavalinta :D) haju. Noh, en jaksanut miettiä asiaa enempää. Lähdin hakemaan naapuritalosta ilmaista turvakaukaloa ja telakkaa ja kotiin päästyä menin taas vaihteeksi käymään vessassa. Vessakäyntien välillä max. 10min mitä meni hakea turvakaukalo. Kuinkas ollakaan, pikkuinen vesitippa olikin muuttunut kymmenen sentin pituiseksi "vesi"viivaksi. Äkkiä google auki!

"Millä viikolla mahdat olla?
Minä haistoin lopussa kans erittäin makean hajun aivan kuin sperma...
Pyysivät kättärille tarkistukseen kun kuulemma lapsivesi haisee sellaiselle. Jos sitä tihkuu ihan vähän niin ei muuten huomaa kuin hajusta...Lapsikalvossa saattaa kuulemma olla reikä jossain ylhäällä niin sitä tihkuu silloin tällöin vähän."

PANIIKKI!

Kolmisen tuntia ehdin lueskella ja pohdiskella, kunnes sitten käskin E:n kotiin töistä ja lähettiin Hämeenlinnaan sen jälkeen kun olin soittanut sinne. Siellä sitten lapsivesitesti (pumpulipuikko "sinne", että mahdollinen lapsivesi imeytyy siihen päähän. Negatiivinen testi. Sitten oli ultran vuoro. Lapsivettä normaali määrä ja kaikki ok, painoarvion sain kaupan päälle, eli Papu painoi silloin n. 1458g. Pää oli SYVÄLLÄ lantiossa.

Jälkeenpäin luin että A. Lapsivesitesti ois pitäny ottaa kolmen tunnin sisään mahdollisesta tihkumisesta ja B. Jos vauva heiluu pää alaspäin niin sen pää voi toimia ns. tulppana jos kalvoissa onkin jossain ylhäällä reikä.

Tuomio: "Valkovuoto voi olla hyvinkin vetistä raskausaikana". Ei-ollu-valkovuotoa. Eikä jättänyt mitään jälkiä kuivuttuaan, paitsi ääriviivat. Valkovuotoa my ass. Oon edelleen vakuuttunut, että se oli lapsivettä... 

"Mulle terkka antoi ohjeeksi laittaa jalkaan mustat alkkarit ilman suojaa. Jos edelleen siis valuu ja kuivuttuaan näkyy valkoiset jäljet pöksyissä niin kyseessä valkovuoto. Jos kuivuttuaan ei näy niin on todennäköisesti lapsivettä "

 "Muistan lukeneeni jostain, että jatkessaan pidempään tihkuminen altistaa vauvan tulehdukselle, koska vauva ei ole enää steriilissä tilassa. Silloin äidille annetaan antibiooteja. Mut yhtä hyvin saattaa olla että kalvoissa oleva reikä umpeutuu itsestään ja kaikki on ok." 

Pelottelin itteäni vielä sairaalareissun jälkeen lukemalla juttuja vääristä negatiivisista ja että lapsella onkin sitten ollu tulehdus negatiivisesta lapsivesi/prom -testistä huolimatta ja synnytyksen jälkeen joutunu viikoks vastasyntyneiden teholle. APUA. Kai se reikä sitten umpeutu itestään, ei oo enää (ONNEKS!) "tihkuttanu" mitään ylimääräistä.

Eiköhän tässä ollu tarpeeks järkytystä! :D

Loppukevennys; Vauveliini hikottelee joka päivä 1-3 kertaa <3

"Sikiöllä on nyt usein hikka. Voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole sikiölle suurikaan vaiva, vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen. Kun sikiö nikottelee, pallea puristuu kasaan ja keuhkotilavuus kasvaa. Sikiön hikkaamista seuraavat usein sen hengitysharjoitukset."

Tänään, eli rv 30+2