Viimenen kymppi ja väärä hälytys

30+2

Käyn aina kun uus viikko alkaa, lukemassa mitä sillä viikolla tapahtuu :)

http://kaksplus.fi/osio/raskausviikko-31_1-2301/

http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-31/

"Jouduin" väkipakolla siirtämään blogini tänne, alkuperäinenhän siis on osoitteessa nymmeli.blogimaa.com

Sivut huuti päivän, ellei enemmänkin erroria. Lopulta kun ne taas toimi, ulkonäkö oli AIVAN erilainen (en tosiaan mitään tissinaista oo laittanu teemaks :D) ja kun yritin kirjautua sisään, kehtas väittää että väärä salasana. Ei muuten ollu. Klikkasin "Unohditko salasanasi" -kohtaa ja kirjoitin käyttiksen ja sähköpostiosotteen, että sinne tulis salasana. "Väärä sähköpostiosoite", väitti sivusto. Siitähän riemu repes ja päätin siltä istumalta perustaa uuden blogin tänne... Vähemmän rasvaimu -mainoksia myös ;) MUTTA asiaan!

Tänään oli neuvola. Sf -mitta näytti 29 (!!!) ja painoa löytyy 72,7kg. Kiva, kun neljä päivää aikasemmin vaaka näytti 71,1kg :D tässä huomaa taas, miten turvotus saa painon "vähän" heittelehtimään... Viime neuvolakäynnillä, jos en väärin muista, vaaka näytti 71,8kg. Tästä aikaa n. kolme viikkoa.
Masukaveri eitykännyt ollenkaan kun hänen rauhaansa häirittiin. Niin, siis neuvolantäti paineli massua, kun halusi tietää missä asennossa pimpula menee. Pää alaspäin heiluu edelleen, silleen se on ollu ainakin 3 viikkoa jo. Peppu oikealla kylkiluiden alla ja jalat vasemmalla. Luulin että jalat tökkii pehmeesti oikealle puolelle, mutta se olikin sitten peppu, mitä pikkuinen sheikkaa <3 edelleen erittäin aktiivinen tapaus kasvaa siellä. Pelottaa jo, tuleeko samanlainen "ADHD -tapaus" kuin isänsä oli pienenä (polki pyörällä ja saatto hypätä vauhdista perhosen perään...). Mutta onneks näyttää tuo isukki rauhoittuneen aikalailla iän myötä... :)

Neuvolakäynnin "aiheena" tällä kertaa oli synnytys ja siihen valmistautuminen, imettäminen ja se joko me VIHDOIN saatiin päätettyä otetaanko calmette (tuberkuloosi) -rokote vai ei. Sitä aihetta saatiinkin puida E:n kanssa monta kertaa, ennenkö tänä aamuna päästiin sopuun asiasta. Otamme siis sen. Harmittaa vähän, toisaalta en olisi sitä halunnut... Koska se on "turha". Niin, siis E:n perhe on Venäjältä. Eikä voi tietää, onko kellään tuberkuloosi, koska se useimmiten muhii monta vuotta ja puhkeaa vasta vanhana... :o

Mitä ajatuksia lähestyvä synnytys herättää? Pelkoa. Jännitystä. Ahdistusta. Intoa. Malttamattomuutta. Onnellisuutta. Laidasta laitaan ja ihan päivästä riippuen. Tänään saatan ajatella että "heeeei c'moon, peace of cake! Miljoonat (no, ainakin monet) naiset synnyttää joka päivä. Kyllä mäkin selviin!" ja huomenna ajattelen sitten vaan että "En halua, en pysty, en kykene, kuolen tai vähintäänkin repeän aivan kokonaan". Jättiläisvauvaa sieltä EI ole tulossa jos perinnöllisyyteen syntymäpainon suhteeen on uskominen. Siskot on kummatkin painaneet 3,5kg ja minä 2,5kg. Mun kohdalla äidin synnytys piti käynnistää kahta viikkoa ennen laskettua aikaa vakavan raskausmyrkytyksen vuoksi. Eli sen suhteen ei pitäs olla mitään pelkoa että tää vauveli ois jäätävä mötikkä. Mikä mua pelottaa eniten synnytyksessä? Kipu. Tilanteen hallitsemattomuus. Se, että synnytykseen on yksinkertaisesti vaan uskallettava heittäytyä. Täytyy uskaltaa uskaltaa ;> oon kyllä yrittäny psyykata itteäni ja luulen, että h-hetken koittaessa olen valmis. Kipu on ohimenevää, ja palkinto on huikean ihana <3

Mitä ajatuksia imettäminen herättää? Maailman luonnollisin asia. Jos se onnistuu, hienoa, Jos ei, niin on sitä ennenkin korvikkeella lapsia kasvatettu. Neuvolantäti kysyi myös, miten mies suhtautuu imettämiseen. Tä? No hienostihan se. Onko miehillä yleensä jotain imettämistä vastaan? Tai, kai jollain voi olla. Jos tulee kamala eroahdistus kun tissit ei ookkaan enää miehen käytettävissä :D
 who knows mitä näiden päässä liikkuu...

Seuraava osio ei sovi herkille! Sisältää ällöjuttuja ;D

Niin, viikolla 29+3 kävin Hämeenlinnassa näytillä lapsivesiepäilyn takia. Olin edellisenä iltana käymässä nukkumaan, kun kävi nekkuun "imelä" tai enemmän makea haju, josta tuli mieleen sperma (jep), no, en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota ja kävin nukkumaan. Seuraavana päivänä huomasin pikkuisen "vesitipan" (pikkurillin kokoinen läntti) pikkuhousuissa (sellaisessa kohdassa ettei voinut olla pissaa) ja taas kävi nenään sama spermainen (anteeksi sanavalinta :D) haju. Noh, en jaksanut miettiä asiaa enempää. Lähdin hakemaan naapuritalosta ilmaista turvakaukaloa ja telakkaa ja kotiin päästyä menin taas vaihteeksi käymään vessassa. Vessakäyntien välillä max. 10min mitä meni hakea turvakaukalo. Kuinkas ollakaan, pikkuinen vesitippa olikin muuttunut kymmenen sentin pituiseksi "vesi"viivaksi. Äkkiä google auki!

"Millä viikolla mahdat olla?
Minä haistoin lopussa kans erittäin makean hajun aivan kuin sperma...
Pyysivät kättärille tarkistukseen kun kuulemma lapsivesi haisee sellaiselle. Jos sitä tihkuu ihan vähän niin ei muuten huomaa kuin hajusta...Lapsikalvossa saattaa kuulemma olla reikä jossain ylhäällä niin sitä tihkuu silloin tällöin vähän."

PANIIKKI!

Kolmisen tuntia ehdin lueskella ja pohdiskella, kunnes sitten käskin E:n kotiin töistä ja lähettiin Hämeenlinnaan sen jälkeen kun olin soittanut sinne. Siellä sitten lapsivesitesti (pumpulipuikko "sinne", että mahdollinen lapsivesi imeytyy siihen päähän. Negatiivinen testi. Sitten oli ultran vuoro. Lapsivettä normaali määrä ja kaikki ok, painoarvion sain kaupan päälle, eli Papu painoi silloin n. 1458g. Pää oli SYVÄLLÄ lantiossa.

Jälkeenpäin luin että A. Lapsivesitesti ois pitäny ottaa kolmen tunnin sisään mahdollisesta tihkumisesta ja B. Jos vauva heiluu pää alaspäin niin sen pää voi toimia ns. tulppana jos kalvoissa onkin jossain ylhäällä reikä.

Tuomio: "Valkovuoto voi olla hyvinkin vetistä raskausaikana". Ei-ollu-valkovuotoa. Eikä jättänyt mitään jälkiä kuivuttuaan, paitsi ääriviivat. Valkovuotoa my ass. Oon edelleen vakuuttunut, että se oli lapsivettä... 

"Mulle terkka antoi ohjeeksi laittaa jalkaan mustat alkkarit ilman suojaa. Jos edelleen siis valuu ja kuivuttuaan näkyy valkoiset jäljet pöksyissä niin kyseessä valkovuoto. Jos kuivuttuaan ei näy niin on todennäköisesti lapsivettä "

 "Muistan lukeneeni jostain, että jatkessaan pidempään tihkuminen altistaa vauvan tulehdukselle, koska vauva ei ole enää steriilissä tilassa. Silloin äidille annetaan antibiooteja. Mut yhtä hyvin saattaa olla että kalvoissa oleva reikä umpeutuu itsestään ja kaikki on ok." 

Pelottelin itteäni vielä sairaalareissun jälkeen lukemalla juttuja vääristä negatiivisista ja että lapsella onkin sitten ollu tulehdus negatiivisesta lapsivesi/prom -testistä huolimatta ja synnytyksen jälkeen joutunu viikoks vastasyntyneiden teholle. APUA. Kai se reikä sitten umpeutu itestään, ei oo enää (ONNEKS!) "tihkuttanu" mitään ylimääräistä.

Eiköhän tässä ollu tarpeeks järkytystä! :D

Loppukevennys; Vauveliini hikottelee joka päivä 1-3 kertaa <3

"Sikiöllä on nyt usein hikka. Voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole sikiölle suurikaan vaiva, vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen. Kun sikiö nikottelee, pallea puristuu kasaan ja keuhkotilavuus kasvaa. Sikiön hikkaamista seuraavat usein sen hengitysharjoitukset."

Tänään, eli rv 30+2

Hikka-Iita

28+6

AU AU AU AU!! Häpyluu on NIIN kipeä... Samoin nyt päivänmittaan alaselkää alkoi särkeä. Piti käydä kaupassakin, harkitsin muutaman tunnin asiaa koska mietin että en HITOSSA lähde jos koko päivän sattuu näin perkuleesti. No, päätin lähteä, koska täytyyhän nyt vauvalle saada maitoa ja jogurttia ja tomaattia ja kurkkua ja raejuustoa ja ja ja. Ja mulle vähän suklaata ehkä. Ehkä myös jäätelöä. Nousin varovaisesti sohvalta ylös ja päätin että nyt kävelen normaalisti, kyllähän mä nyt herran jumala pystyn kävelemään normaalisti tuolla ihmisten ilmoilla jos vaan haluan. Otin ensimmäisen määrätietoisen askeleen ja kiljahdin kivusta. Toisella askeleella inahdin. Kolmannella tuli kyyneleet. Ja päätin olla lähtemättä sittenkään... Aamulla/päivällä raivostuin E:lle kun meni sanomaan että jos nyt luovutan (= eli en mee kauppaan kävellen) niin oon vuodepotilas loppuajan. Teki mieli potkasta haaruksiin ja sanoa että no, kävele! Mene kauppaan! Vai luovutatko? Mutta sitten mietin, että ehkä halutaan joskus toinenkin lapsi. En halunnut vaarantaa sen tulevaisuutta. Ei vaan :) en ehkä ole potkaisemassa vaikka aivoon ottikin. Ja ottaa edelleen. Miksei E mennyt kauppaan? Koska iltavuoro. Enkä viitsi pyytää että kävisi töiden jälkeen ABC:lla hakemassa maitoa... Huoh. Kauppa menee tunnin päästä kiinni ja yhä edelleen ajattelen, että voisin mennä. Ja aina se mieli muuttuu kun nousen ylös. Kyllä, LUOVUTAN.
Mä vaan toivon, että NYT ei mee enää pahemmaksi nää liitoskivut. Sillon alussa oli vaan illalla ja yöllä nivuset kipeet, sitten ne oli myös aamulla kipeet, nyt ne on koko päivän (oisko 28+0 lähtien) ja NYT tänään astui kuvaan myös häpyluun kivut ja muutaman tunnin hereilläolon jälkeen alaselkäkivut... Mitäs seuraavaksi?



Luulen, että nyt on kyse lantion löystymisestä. Ensviikon pe on neuvola taas, nyt eletään siis maanantaipäivää. Asian voisi siellä ottaa puheeksi. Mulla on valmiiksi vielä siis yliliikkuvat nivelet, mikä kuulemma pahentaa vaivaa. Että joudunko mä kohta sairaalaan loppuajaksi, koska jos tätä menoa jatkuu niin en pääse kohta ylös sängystä omin avuin...!

Pikkuisella oli hikka ekaa kertaa rv 28+2! Ja siitä lähtien on ollu joka päivä... Kattelin kaikessa rauhassa telkkaria ku tunsin pientä rytmikästä naputusta aaaivan alamasussa, siis jossain sen paljon puhutun häpyluun kohilla. Kuulostelin hetken että onko mulla elohiiri vai mitä hittoa...? E sattu onneks olemaan siinä vieressä, niin laitoin sen käden siihen naputuksen kohille ja kysyin tunteeko se sen naputuksen. Kuulemma tunsi. Tunnusteltiin siinä vielä hetki, sitten E kysyi että minäkö se sykin :D ei, en ollu minä... Googlasin niin tuli monen monta monituista osumaa vauvan hikasta. Taas iski hirmuinen rakkauskohtaus ja hihkaisin että "Sillä on hikka!!" tuli vauva taas vähän konkreettisemmaksi E:llekin ;) hikka vahvistaa vauvan keuhoja! Eli on pelkästään hyvä juttu ^^

Närästys on äitynyt aika pahaksi... Vähänkin jos syö ennen nukkumaan menoa (siis edes paria tuntia ennen) niin voi olla varma että tekee höpöä yöllä. Yksi yö oli pakko käydä halaamassa vessanpönttöä kun närästi niin pahasti. Yäks :( ja nyt on sama juttu kuin alussa eli jos tulee vähänkin enemmän nälkä niin alkaa  oksettaa! Sitten on pakko saada ruokaa HETI. Lisäksi väsymys astui takaisin kuvaan... No, kyllä se tästä! Enää vähän aikaa pitää kestää oireita ;) 11 viikkoa laskettuun aikaan! IIK!

Rv 28+4

Ai pitääks se SYNNYTTÄÄKIN?

27+6

Sf -mitta 25 rv 28+3 (pitäisi olla n. 24 eli ihan ok, yläkäyrillä mennään)

Kolmekymppiä lähestyy. Mä en meinaa uskoa miten lyhyt aika 9kk loppujen lopuks on! Se jaksaa hämmästyttää aina vaan :D

Nään AIVAN omituisia unia nykyään ja joskus tuntuu ku tulis joku remix unista, nimittäin 10 toisiinsa mitenkään liittymätöntä, hyvin todentuntuista unta tulee koettua joka yö. Tiedättehän sen tunteen ku herää jostain aivan oudosta unesta ja päällimmäinen ajatus on WTF? esim. jos näkee unta vaikka ninjapossuista. Kyllä, sekin on koettu... Viimekuussa mut kidnapattiin Sakolle (asetehdas) ja viime yönä mm. rämmin mutalammikossa joka yhtäkkiä olikin juoksuhiekkaa. PANIIKKI! Ei siinä, ihan mielenkiintosta mennä nukkuu ku mun aivot näköjään pystyy kehittää IHAN mitä vaan. E ei kuulemma nää unia. Sillä on varmaan tosi tylsät yöt :)

Neuvolassa kävin rv 28+3, eka oli terveydenhoitaja. Katottiin perusjutut, pissanäyte, paino, verenpaine, hemoglobiini ja vähän jutskattiin onko turvotuksia tai muita vaivoja. No, paino 71,8kg... SILTI viikottainen painonnousu 400g/viikko, eli ihan loistava kuulemma tädin mielestä (että jos loppuaika mennään tätä tahtia ni ei mitään hätää). 200-800g/viikko on se "normaali" painonnousu. Eli lisää suklaata! Ei vaa :D verenpaineet mahtavat edelleen, hemppari oli 123 eli ei mikään LOISTAVA (alussa oli 142 ja toissaneuvolassa 105) mutta toimeen tullaan ja kuulemma voin syödä rautalääkkeitä vaan joka toinen päivä. Kannattaa muuten ottaa suosiolla Retafer -rautalääkkeeksi. Ei Obsidania. Koska jos koko raskauden ajan pitää käyttää lisärautaa (niinku suurimman osan naisista pitää) niin on hieman hellempi mahalle VAIKKEI ois herkkä vatsa. No, turvotuksia on jonkin verran, ei enää niin paljon ku pahimmat helteet meni! En siltikään aio laittaa uutta kihlasormusta takaisin :D täti ihmetteli että uskallan vielä sormusta käyttää. Juu, uskallan tätä vanhaa mitä käytin eka ku olin vähän isompi aikoinaan. Lääkäri oli sitten perusjuttujen kattomisen jälkeen, kyselin tyhmiä het ensalkuun:

A. Voiko mun pinnallinen hengittäminen / vaikeudet hengittää vaikuttaa vauvan hapensaantiin? Ei voi *huvittunut katse*
B. Onko normaalia, että kun kävelen vähän pidemmän aikaa niin rupee sattumaan alavatsaan? On. Kohtu painaa häpyliitosta.
C. Pitäskö mun huolestua, kun vauva riekkuu päivät pitkät, nukkuu yöllä ihan ok ja illalla kans 19-21 on hiljasempaa. Muuten potkunyrkkeilee kooooko ajan. Ei kuulemma tarvii. Sitten tarvii huolestua kun niitä liikkeitä ei kuulu. En tiiä helpottiko oloa :D nyt oon sitten paniikissa jos esim. 13-15 aikaan mahassa on hiljaista...

Sitten lääkäri katto kohdunkaulan tilanteen. Pitkä, kiinni ja kiinteä. Melkein repesin nauramaan ku sano ääneen :D mutta niin, hyvä ettei oo lyhentyny (sehän siis lyhenee synnytyksen lähestyessä), loistavaa että on kiinni (ei sais mm. mennä uimaan tai harrastaa haureutta jos ois auki ;D) ja että ei oo pehmenny (sekin tuppaa tapahtumaan synnytyksen lähestyessä) = ennenaikaisuuden riskiä ei ole! Ja kuulemma "salaa" ei kohdunkaulassa tapahdu muutoksia IKINÄ, että sitä on turha murehtia. Ultralla katottiin sitten myös miten masussa voidaan, oli raivotarjonnassa (=pää alaspäin), mutta sillä ei tällä hetkellä ole minkäänlaista merkitystä koska vauveli edelleen pyörii ku väkkärä tuolla masussa. Painoarvioksi saatiin 1140g, mutta pään läpimitta oli hiukkasen pienempi eli heittää yläkanttiin painoarvio. Mutta onhan se nyt hyvänen aika iso! Muistan ku olin silleen "nyt se painaa jo 100g" :D juu. Kertaa 11... Aktiivinen kaveri, koko ajan pienessä liikkeessä. Rakkauspallero <3

SYNNYTYS PELOTTAA ihan sikana!!! On se jännä, että vasta näillä viikoilla rupee ajattelee että niin tosiaan, tää vauvahan pitää saada myös ulos... :D välillä on ihan ok fiilikset sen suhteen, että "kyllä mä pystyn!" ja heti seuraavalla minuutilla "EN HALUA!!! EN PYSTY!!!". Kuulemma ajatukseen synnytyksestä ehtii kasvaa sen yhdeksän kuukauden aikana. Jospa mäkin sitten kasvan. Toivottavasti pian! Ei tässä ikuisesti oo aikaa :D En uskaltanut neuvolassa sanoa että "en uskalla synnyttää". Koska pakkohan se on. Vaikka alatiesynnytykseen ei pakoteta ja yhä useamman synnyttäjän kohdalla kuulemma päädytään sektioon, juurikin synnytyspelon takia. Mutta mua pelottaa se sektiokin! Hitto :D pitää tsempata nyt ja ajatella että se on maailman luonnollisin asia ja miljoonat naiset on synnyttäny ja jos "Pieniä ihmeitä" (joka muuten on paras sarja ikinä) on uskominen mm. Britanniassa syntyy vauva joka minuutti. Eikä se loppujen lopuks oikeesti kestä ku ihan vähän aikaa. Jos vertaa siihen yhdeksään kuukauteen. Mikä mua sitten pelottaa synnytyksessä? Repeämät. Se, että repeän niin pahasti että joudun loppuelämäni p****maan pussiin. Kipukin hirvittää hieman. Pyydän kyllä kaikki mahdolliset tropit... Ilokaasua heti ovella tänne, kiitos. Ja varsinkin sisätutkimuksen aikana... Oon kyllä aivan vuorenvarma että se ilokaasu oksettaa mua. Mutta täytyy kokeilla ku kerrankin saa :D aattelin E:llekin vähän sitä tarjota niin voidaan kahestaan hihitellä sitten... Ja toisaalta, kipukin oksettaa mua, siitä löytyy kokemusta kyllä... Eli otin ilokaasua tai en, oksennan kuitenkin. Parempi se kai oksentaa sitten hilpeissä tunnelmissa? :D

Autoasiat edistyy, kaksi tarjousta laitettu eilen iiiiihanista autoista. Kumpi vaan kävis paremmin ku hyvin. Rupesin miettii myös, että mitäs muuta puuttuu. Luulin jo, että tässähän on hanskassa jo hankinnat mutta eipäs olekaan! Unipussin haluaisin, kävin lueskelemassa siitä ja sitä kehuttiin maasta taivaaseen. Hihaton, many months -pussi ois iiiiihana :) mitäs muuta... Kyllä päivittäin putkahtaa jotain mieleen. Suurimmaksi osaksi kaikenmaailman turhakkeita :D esim. imetystyyny. Okei, hyvä asento on tärkeä ku suurin osa päivästä menee imettäessä... Mutta sitten rupesin miettii että oisko hiukka kätevä imettää kantoliinassa? Vauva siinä kivasti (olettaen, että imetys onnistuu) ja samalla voisin tehdä vaikka ruokaa!

PALJON tietoa myöskin hankkimatta. Onneksi eräs ihana (;>) antoi kasan vauvalehtiä, niitä oon lueskellu innoissani muutaman päivän jo ja ottanu talteen artikkeleita. mm. Talvipukeutumisen ABC (tärkeä, koska talvivauva), kylvettämisen perusjutut, imettämisen ensipäivät, vauvan nukkumis"rutiinit" tai oikeastaan rutiineihin totuttaminen", vauvaturvallinen koti jne. Nyt oon ruvennu lukee synnytysjuttuja, niinku siihen valmistautuminen, mitä mukaan sairaalaan, miten synnytys alkaa/mistä tietää millon se lähenee ja miten sen alkua voi ite edistää :D miten kipua kestää parhaiten; mitkä asennot helpottaa kipuja, mikä on paras asento synnyttää jne. aion kääntää jokaisen nettisivun ympäri ja lukee joka ikisen synnytykseen liittyvän jutun :D onhan mulla tätä aikaa, työttömänä kun istun kotona... Sekin kyllä välillä tuppaa ketuttamaan, kaipaan jo nyt ns. säännöllistä päivärytmiä. Sitä en tuu saamaan pitkään aikaan! Lähinnä siksi sitä on ikävä, että on niin armottoman tylsää välillä yksin kökkiä. Jyväskylässä jos vielä asuis, niin ihan eri meininki ja tekemistä kyllä riittäs.
... Luulen kyllä, että se rytmin kaipuu menee ohi sitten ku saan tän ihanuuden puskettua maailmaan <3 vähäksi aikaa. Sitten varmaan toivon, että vauvalle saisi kehitettyä äkkiä jonkinlaiset päivärytmin... :)

IIIISO Pallomasi Rv 27+6

Mitä kuuluu?

27+6

VIIMEINEN KOLMENNES!! Tasan kolme kuukautta laskettuun aikaan :)
Masuvauveliini on erittäin aktiivinen tapaus! Möyryää minkä kerkeää. Musta on ihanaa seurata mahan kumpuilua ja arvuutella oliko tuo nyt nyrkki vai jalka...? Tosin, nyt tänään olin aikas varma että nyrkkeili siellä, koska kovemmat tuntemukset oli mahan sivulla, oikeastaan enemmän kyljessä heti kylkiluiden alapuolella ja nyrkit siis räpelsi enemmän keskellä. Kädellä tunnustelin hetken räpellystä ja tuli pienen pieni muksaus keskelle kämmentä. Voihan rakkauskohtaus! <3
Tahdon olla aivan rehellinen tässä blogissa. Koska liian usein lukee näitä "oo, raskaus oli maailman ihaninta aikaa!" <--- älkää puhuko p****a :D maailman ihanimmat hormonimyrskyt (= riidat suhteessa), aamupahoinvointi (joka on myös päivällä, illalla ja yöllä), ummetus, närästys, kuumuus (vaikka en edes TEE mitään!), liitoskivut, yölliset vessareissut (osittain kivuliaat, liitoskipujen takia), raskausarvet, painonnousu, iskiassäryt, turvotukset (kihlasormus ei mene enää sormeen...) ja mitä ihmeellisimmät oireet kuuluu raskauteen. Toki on niitäkin, ketkä on elämänsä kunnossa. Mutta kun OIKEASTI juttelet muiden kanssa ketkä on olleet tai ovat raskaana, huomaat murehtivas ja miettiväs aivan tasan tarkkaan samoja asioita kuin hekin. Joten älkää uskoko kun kysytte jonkun paksuna olevan vointia ja vastaus on "tosi hyvä". Mutta älkää nyt herrantähden ruvetko tivaamaan, että paljonko on tullu kiloja ja ummettaako :D
Tällä hetkellä on HIRVEÄ flunssa päällä... Taitaa johtua siitä, kun ajettiin Jyväskylästä Riihimäelle pakettiautolla ja ikkunat oli auki kooooko matkan koska ilmastointi ei pelannu ja tietenkin sinä päivänä oli +30 lämmintä. Pidin sitten keittojuurespusseja välillä mahan päällä ettei vauva saa lämpöhalvausta! :D virhe. Tässä sitä nyt ollaan, nokka vuotaa ku viimestä päivää ja aivastuttaa. E kävi just hakemassa lisää nenäliinoja lähikaupasta, ritarini :> kielsin tuomasta herkkuja, koska oon onnistunu kuukaudessa lihomaan vaan kilon (HYVÄ MINÄ!!) eli seuraavassa neuvolassa ei tarvii puna poskilla nousta taas vaa'alle... MUTTA, eikös se tuonu pienen pussin karkkia ja 4-packin Jaffaa. Ja eilen jäätelöä. Roudaa koko ajan herkkuja! :D Kaikenlisäksi itse söin viikonloppuna karkkipussin ja sipsipussin tuhosin kolmessa illassa... Mä tuun olemaan NIIN vihanen itelleni ku yritän päästä vauvakiloista eroon! Viimeksi vaaka näytti siis 69,9kg aamulla, kuukausi sitten neuvolassa painoin 68,9kg. Härregyyd, menee se 70kg heittämällä rikki! Villi veikkaus että synnärillä painoa tulee olemaan 76kg ja toivon mukaan sinne jää 10kg... Sit ei ois ees paha puottaa itse toiset kymmenen! Varsinkaan jos imettää. Kuulin että sillä laihtuu aika tehokkaasti :) siihen lisää ahkeran (toiveajattelua?) Wii fit -treenin niin ai ai, rantakunnossa ollaan seuraavana kesänä.
Tai sitten ei. Mutta ehkä. Toivon. Uskon. Paitsi, ei siitä rantakunnosta iloa tule olemaan jos nää räikeät raskausarvet on vielä sillon, no, räikeät. Pyysin tossa yks ilta E:tä pesemään mun selän, niin huomautti että mulla on takareisissä/pepussa aika isolla alueella pieniä punaisia viiruja. Järkytyin! Taisin itseasiassa huutaakin, että "EI!!" :D harvemmimpa mä takareisiä/peppua peilailen (hoikempana enemmän, että näyttääkö ihanat farkkuni, joihin en tuu ikinä enää mahtumaan, hyvältä. Tai niiden sisältö ;D) Suihkun jälkeen uskaltauduin peilin eteen ja järkytyin. Haaveilin ennen raskautta tästä ihanasta, isosta mahasta enkä sillon ruusunpunaisissa ajatuksissani tullut edes mieleen, että kasvaapa raskaana muutkin osat kuin maha... Vaikka musta on ihanaa kasvattaa pientä rakasta mahassani, on siti takaraivossa ajatus että MITÄ MUN VARTALOLLE TAPAHTUU?? Ei tää oo mun kroppa! Ensinnäkin, ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on tissit. Mitä? Reisien väliin ei jää minkäänlaista rakoa. MITÄ? Selluliittia on enemmän ku laki sallii, raskausarpia takareisissä, pepussa ja tisseissä. Mahaan niitä tulee aika varmasti kanssa... Siinä ei paljoo Bio-oilit auta! Se on gee-gee-gee-geeneissä... Kaiken lisäksi_mun_napa_pullahtaa_kohta_ulos. Apua! :D mitäs sitten... Muuta? Joka ilta närästää ja maha ei vieläkään toimi. Hurraa. Superkynnet on plussaa! Näyttää siltä että mulla ois feikkikynnet :D otsan iho ei myöskään kuki enää yhtä pahasti ku alussa ja puolvälissä... Mutta kaikenkaikkiaan voin mainiosti! Ei onneks säre selkää tai mitään, vielä. Liitoskivut vaivaa edelleen aamuisin, myöhään illalla ja öisin; kävelen naama irvessä aina vessaan yöllä, jolloin kipu on pahimmillaan... Tuntuu siltä kuin nivusissa ois 5000 luuta murskana ja ne hankais toisiaan vasten. Välillä myös kuulostaa siltä. Nivusissa rutisee ja natisee kävellessä. Onneks ei oo kokopäiväistä ja niinä päivinä ku oon ollu rauhassa kotona sen kummemmin heilumatta niin kivut on laimeammat. Öisin ku lantio on "luonnottomassa" asennossa, niin pahenee kivut... Siihenkin yleensä auttaa kun käärii peiton jalkojen väliin tai laittaa tyynyn polvien väliin.
Kuunneltiin tänään vauveliinin kanssa taas kummankin suosikkia eli Elvistä ja beibihän rokkasi mukana! Hauska katsoa sitten kun tyttö on syntynyt, että miten reagoi Elviksen musiikkiin!
Ostettiin vaipparoskis (ihan normi poljinroskis, koska meillä on roskakuilu kolmen metrin päässä etuovesta), kylpymittari ja pikkuniistäjä. Äiti osti meille ristiäislahjaksi kuulemma kapalon. Ai tosiaan, kantoliinankin ostin Riihimäen fb -kirppikseltä, makso vaan parikymppiä :) muutama imetystoppikin tuli jo hankittua. Tuotiin Jyväskykästä kissaverkko pinnasänkyyn, mun isä teki sen ja kirjoitti kehikkoon pienet terveiset... <3

<3 Papulle Papalta

Hankintoja

26+1

Mihin  tää aika on mennyt? KOLME kuukautta laskettuun aikaan! Huiii... Hankinnat on ainakin jo hyvällä mallilla! Isoimmista hankinnoista puuttuu enää vaipparoskis ja itkuhälytin.
Ja pienemmistä mm. vaipat ja kylpymittari! Vielä yhden setin vuodevaatteita tarvis kanssa... Muuten alkaa olla aika valmista :) on hyvä olla ajoissa!

 

ISOIN hankinta on tekemättä; pitää vaihtaa ihana Renault Twingo -kauppakassi/riisikuppi automme johonkin hieman sopivampaan autoon...

Olin Jyväskylässä vähän alle kaksi viikkoa ystävän polttareita viettämässä ja muuten vaan lomailemassa (oli  viimenen mahdollisuus oleskella "kotona" eli vanhempien luona vähän pidempään) ja E tuli kanssa viettämään veljensä polttareita loppuvaiheessa lomailua :) jouduttiin lähtemään mun isän pakettiautolla takas tänne Riihimäelle koska oli

NIIIIIIN paljon tavaraa. Ja olihan se paku ihan täynnä! Vauvanvaatteita oli, ja keinutuoli, piironki, mun vanhoja tavaroita, lisää vauvanvaatteita, koriste-esineitä jne jne... Mietin ensin että mihin hittoon mahdutan kaiken krääsän mutta kummasti tää pesänrakennusvietti hoitaa tehtäväänsä ja täällä alkaa näyttämään jo pikkuhiljaa ihan aikuisten kodilta, jokainen tavara mikä saatiin löysi paikkansa :) Eihän siinä mennytkään ku viis vuotta että saatiin koti valmiiksi! :D Kun muutettiin Riihimäelle alle vuosi sitten, sen hetkistä olohuonetta somisti ensimmäiset kuukaudet E:n vanha ja natiseva TV-taso, pleikkari ja tietenkin TV... Sohvan virkaa toimitti litistetyt muuttolaatikot. Aika pitkälle ollaan tultu :D

Mahagalleria

24+3

Mahan kasvua on kiva seurata :) harmittaa vaan ÄLYTTÖMÄSTI, kun otin joka viikko orjallisesti kännykällä kuvan kasvavasta masusta niin eiköhän ne kuvat hävinny sitten kun kännykkä käväs huollossa... Onneksi lähetin siskolleni kuvia silloin tällöin niin sain edes osan takaisin! Eli tässä:

Rv 13+0

Rv 14-15

Rv 15+6

Rv 19+0

Rv 20+0

Rv 21-22 (takki ei menny enää kii)

Rv 22+0

Rv 24+0

 Kuvien laatu 10! Päivitettyä mahagalleriaa myöhemmin ;)

Pallomasi

Ainiin. E on kutsunut mua koko raskauden pallomasiksi... Koska näytän kuulemma...

PALLOMASILTA!

(Kuva lainattu netistä)

Oiretta oireen perään

22+1

Tänään oli kolmas neuvola, oli ihanaa kuunnella taas pienen sydänääniä <3 vaikka olikin unilla kun kuunneltiin :) sykkeet pomppi siinä 130-140 välissä. Sf -mitta oli huimat 23cm. Ensi kerta neuvolassa onkin sitten lääkärikäynti... Luvassa ah, niin ihana ja kauan kaipaamani sisätutkimus, jossa katsotaan siis kohdunsuun tilanne (onko kiinni ja onko ennenaikaisuuden riskiä jne.) ja kurkistus ultralaitteella masuun että miten siellä voidaan! Hymyilin sisäänpäin kun sijaistäti kertoi että kurkataan miten mahassa voidaan... Koska viime ultran jälkeen ultraaja sanoi että ultrat oli sitten siinä! Kiva, että neuvolassa näkeekin vielä pikku-murun <3 niin, ja tietenkin katsotaan neuvolan tädin kanssa myös perus pissanäyte (löytyykö glukoosia tai proteiinia), verenpaine, paino ja hemoglobiini samalla reissulla. Tänään oli sijaistäti (tää nyt ei liity asiaan, mutta se ei edes kätellyt!) joka ei oma-aloitteisesti katsonut mun hemoglobiinia, vaan mun piti itse pyytää! Se oli jo lähettämässä mua kotiin... Sitten kun katottiin niin oli vaan että: "Hyvä, että katottiin, oli 105! Alussahan sulla oli 142". ELI; raskausajan anemiahan tämä. Se siis johtuu siitä, että raskaana verimäärä kasvaa niiiin paljon, että veri laimenee. JA se ylimääränen veri lisää painoa jopa 1-1,5 kiloa! Hui! Jännä tää ihmiskroppa :D

Nyt tuntuu tulevan oiretta oireen perään! Ehdinkin jo kehuskella kuinka yllättävän helppoa tää raskaanaoleminen onkaan! Voi voi, kuinka väärässä olin. Ja on tunne että lisää oireita ja vaivoja on tulossa...

   Pari viikkoa takaperin rupes tuntumaan kipuilua vasemmassa kankussa :D lähinnä kävellessä. Viikon se kipu muhi ja kasvoi, kunnes sitten helvetti pääsi irti ja en pystynyt kävelemään. Sattu niin älyttömästi ylös noustessa että pääsi karjahdus ja romahdin lattialle. Tätä kesti kolme päivää. Liikuin lähinnä konttaamalla. Välilä sekin teki liian kipeää. Sohva-vessa välin kulkeminen kesti sellaset kolme minuuttia parhaimmillaan ja pahimmillaan vähän enemmän kun yritin kävellen päästä. Se kipu sitten kesken matkan vaan iski enkä päässyt eteenpäin. Tunnustan, muutaman kerran pääsi lohduton itku. En tiedä itkinkö enemmän sitä, että sattuu, vai sitä, että en päässyt omin avuin eteenpäin! Googlasin tietenkin oireet ekana päivänä jo, ja löysin jonkun toisen raskaana olevan kirjoittaman tarinan/kysymyksen nettitohtorille. Olis voinu yhtä hyvin olla mun kirjottama. JOS tohtoriin on luottaminen, kyse oli piriformis syndroomasta. Piriformis on kankkulihaksen alla oleva (päärynänmuotoinen) kankkulihas jonka huudeilla kulkee iskiashermo (josta on ollu mulle riesaa muutaman kerran jo ennen raskautta...) ja hermohan siellä hätää kärsimässä vauvan painosta (tjsp, en muista tarkalleen. Googlatkaa!). Onneksi vauveliini sitten siirtyi pois hermon päältä ja neljäntenä päivänä pystyin jo tekemään kotitöitä. Ensimmäistä kertaa olin KIITOLLINEN, että pystyin tekemään kotitöitä :D

   No, päivän ehdin olla vaiva/kipuvapaa kun sitten yhtäkkiä sydän päätti ruveta hurjaan laukkaan, vaikka vaan istuin sohvalla kaikessa rauhassa. Sitä kesti viitisen minuuttia. Koko ajan istuin paikallani, yrittäen "rauhoittaa" itseäni (mitä teet kun sydän villiintyy itsekseen?). Uskaltauduin ylös kun "oli pakko" ruveta tekemään ruokaa E:lle, joka oli kohta tulossa kotiin töistä. Tuli hirveän kuuma --> hiki, sydän rupes taas lyömään kovempaa ja pienesti heitti päässä. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Öö? Kysyin siitä tänään neuvolassa, tätskä sanoi että voi johtua tuosta lisääntyneestä verimäärästä. Että sydän voi joutua tekemään välillä vähän enemmän töitä sen takia. Sanoi, että jos jatkuu niin pitää soittaa neuvolaan niin lääkäriaikaa aikaistetaan ja tutkitaan mikä on. Mitenhän tää pumppu kestää?

   SITTEN. Seuraavana päivänä tästä ihmettelin kun en saanut vedettyä henkeä kunnolla. Ja vielä jatkuu... Siitäkin sanoin neuvolassa. Kohtu yltää kuulemma keuhkoihin asti ja vauva siellä ylhäällä heiluu, niin ei ihme ettei henki kulje... Ei ihme että on vaikeaa hengittää! Sitten kun maha on täynnä niin silloin vasta tukalat oltavat onkin... Tätä kirjottaessakin haukon henkeä välillä ku kala kuivalla maalla.

   Siinä kaikki? Ei toki! TUOSTA pari päivää meni, sitten yöllä vessaan kolmattatuhatta kertaa noustessa tuntu nivusissa/sisäreisissä siltä ku oisin päivällä treenannu sisäreisiä hapoille asti. Google hätiin! Liitoskipuja. Alkaa jutsiinsa näillä viikoilla.

   Siinä ne toistaiseksi! Herkkua ei oo, mutta onneks alle puolet jäljellä...

Teitä uteliaita saattaa kiinnostaa painonnousu? No, mitathan oli alussa 163/54. Ja nyt 163/68. En oo kysyny paljonko mulla sais nousta paino, mutta ei oo ainakaan vielä sanottu mitään pahaa :D enkä mä nyt niin stressaakaan... Suurinta painonnousu on viikoilla 17-24 ja mulla on tässä ollu hirmuinen pyrähdys kyllä painon suhteen! Neuvolassa punnituksen jälkeen lasketaan keskimääräinen painonnousu viikossa edellliskerrasta lähtien, ja meikäläisellä yli kilo ois tullu viikossa sitten viime neuvolan... Se kaikki paino ei siis ole LÄSKIÄ, vaan kyse on lähinnä nesteistä... Ja painaahan tuo pienikin jo yli puoli kiloa (+lisukkeet O.ol) :D vaikka onhan nuo herkutkin maistuneet... Sormet on ku nakit ja jalat turpoo jos on vähänkin lämpimämpi ja seison/kävelen pitkän aikaa. Pitää levätä jalat ylhäällä. Ja mahdollisesti pitää tyynyä jalkojen alla että nesteet ei kerry nilkkoihin :D tiedättekö Michelin-manin? Niin. En halua sen jalkoja!

Prinsessaverhot on valmiit ylihuomenna! Jee! Otan kuvia sitten vauvan nurkkauksesta ja muista hankinnoista... JA masukuvia jos kaipaatte niin saamanne pitää! Harmittaa vaan, kun olin ottanut kymppiviikosta lähtien joka viikko kuvan kasvavasta vatsasta puhelimella ja arvatkaa häviskö ne kuvat sitten huollossa... Jeppisjepulis. Onneks lähetin niitä innokkaalle siskolleni, joka lupasi lähettää kohtapuoliin niitä mulle :) itse ainakin metsästin kissojen ja koirien kanssa mahakuvia vastaavilta viikoilta. Ihan vaan siksi, että tahdoin tietää onko mulla nyt liian pieni tai suuri maha. Mutta tässä kuvaa, mitä otin eilen eli rv 24+0

Rv 24+0

Pikku prinsessa

23+0

Sf-mitta viikolla 16+6 oli 16cm

Toinen rakenneultra oli 21+1. Kaikki näytti siltä miltä pitääkin! Olin käynyt pelottelemassa itseäni kaikenlaisilla keskustelupalstoilla ennen sitä. Siis, että vaikka ensimmäisessä ultrassa kaikki olisi hyvin, se ei tarkoita, että myös seuraavassa on... Mutta ihan turhaan! Nyt voin keskittyä täysillä nauttimaan odotuksesta :)

Niin, sanottiin ultraajalle, että jos näkyy merkkejä sukupuolesta niin saa kertoa! Olin pelännyt etukäteen myös sitä, että vauveli on niin häveliäs, ettei suostu näyttämään paikkojaan. Mutta onneksi näytti! Kolme valkoista viivaa näkyi jalkovälissä, siis häpyluut. Joita ei pojilta löydy, eli pieni tytön tylleröinenhän se siinä tapauksessa on! Tosin ultraaja (kätilö?), antoi "vain" 80% mahdollisuuden tyttöön. Ei näkynyt mitään pullottavan jalkovälistä, mutta sanoi että joskus pojilla pallit eivät ole laskeutuneet velä silloin, ja virheellisesti heidät katsotaan tytöksi. Mutta sitä en ymmärrä, että jos häpyluut sieltä selväti erottuivat eikä niitä pojilla näy, miksi vain 80% tyttö? No jaa.

Nimi on jo keksitty, mutta sitä en kerro ;)

Oon niin ilonen kun VIHDOIN saan ostaa vaatteita ja muuta! Aina tätä ennen kaupassa yritin mennä vauvanvaatteiden luo niin mies kielsi :( niitä on niin ihana hypistellä! Ja nyt ei tarvitse arpoa sinisen ja pinkin, Minnin ja Mikin, Carsin ja Hello Kittyn välillä. Hih, mm. eilen käytiin kangasliikkeessa ostamassa Disneyn prinsessat -kangasta (vaaleanpunainen pohjaväri) pinnasängyn verhon tarpeeksi. Ja innostuin sitten sinistä (Tuhkimon mekon värinen sininen) pitsiä ottamaan siihen kanssa. Siellä ompelevat verhot ja pitsin kiertämään kankaan reunoja :) kymmenen päivää pitäisi jaksaa odottaa sitä... Tilasin erikseen verhotangon 15€ Vaunulasta. Ja samalla taisi tulla tilattua ensilusikat (nyt jo!) ja kissakuvioisia harsoja neljä kappaletta... Tekee koko ajan mieli tilata jotain! :D pesänrakennusvietti on valloillaan.

Muutettiin kuukausi sitten (1.6.) uuteen asuntoon. Samankokoinen on, 58,5m2, mutta huomattavasti ihanempi! Kissat tykkäävät lasitetusta parvekkeesta, parkettilattiat on (toisaalta miksi PARKETTI eikä laminaatti? Pelottaa koko ajan, että naarmutan lattiat...) <3 paitsi t-o-d-e-l-l-a rasittavaa, kun keittiössäkin on parketti; joka himmskatin kattilan pesun jälkeen saat olla kuivaamassa lattiaa, ettei vaaaaaan mee pilalle. Ja mikä ihaninta, asutaan ekassa kerroksessa (ei onneksi maan tasalla) ja hissi löytyy. Viime kämpässä neljäs kerros eikä hissiä.... Ois ollu hubaa vauvelin kanssa kivuta aina sinne :)) -NOT. Kivointa muuttamisessa oli se, että vihdoin oli "järkeä" ostaa vauvalle kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Isoimmat hankinnat on melkein jo tehty! Vaikka onhan tässä vielä muutama kuukausi... :) musiikkia oon soittanu mahalle, tuntuu meidän vauva tykkäävän ainakin Elviksestä ja Mozartista (joka on kuulemma vauvojen suosikki? Mistähän se johtuu?). Mobile soittaa kans Mozartia. Ja Bachia! Onkohan yhtä suosittu?

Kummikriisi tässä välissä ehti olla myös, kun niitähän kirkkolain mukaan tarvitaan kaksi. Kirkkoon kuuluvaa, konfirmoitua. Eikä miehen perheessä kukaan kuulu kirkkoon. Piti sitten anella kirkkoherralta lupaa vain yhteen viralliseen kummiin (mun sisko) ja yhteen epäviralliseen. Saatiin lupa :) tai saadaan, oikeastaan. Kirkkoherra(/rouva), lähetti lupahakemuksen ja pyyti kirjoittamaan syyt vielä siihen ja postittamaan sen kun lapsi syntyy. LUPASI sen hyväksyä. Huh :)

Mitäs muuta? Sisko (tuleva kummi), kävi kihlattunsa kanssa täällä jussina. Höpsö halusi jutella vauvalle, ettei se rupea myöhemmin itkemään sylissä... ;)

Rv 22 ja iiiihana masutuubi

Neiti Nöpönenä <3

 

Jorma Kullervo S.

18+3

Enää kolme viikkoa seuraavaan ultra. Siellä ainakin  toivottavasti selviää kumpi on tulossa :) halutaan tietää, jotta on helpompi ostaa vaatteita ja nimen miettiminen on helpompaa. Ei olla vielä oikeastaan  mietitty nimeä, tietenkin kummallakin on nimiä mielessään jo. Tai, ainakin minulla :) mikään niistä ei vaan miellytä lapsen isää yhtä paljon kuin minua... No, eiköhän mekin löydetä joku kiva nimi vauvelille. Eikai kukaan ikinä nimettömäksi ole jäänyt?

Meillä on pinnasänky! ihanat vanhempani haluaivat maksaa sen. Ostivat vielä patjan, peiton ja tyynyn pienokaiselle... Muutettiin lapsiystävällisempään taloon ja ympäristöön viikko sitten. Vauvan nurkkaus on jo puolivalmis :) kohtahan puoliväli jo häämöttää! Jännittää ja pelottaa, mutta samalla olen maailman onnellisin... :> aion maalata pikkuiselle taulun sängyn yläpuolelle. Mitäköhän muuta keksisi! Ainakin prinsessaverho... TAI prinssiverho pinnasängyn ympärille :) haluaisin laittaa kaiken jo valmiiksi... Pesänrakennusvietti myllää.

Potkut ja muut myllerrykset tuntuu jo ihan selvästi! Enää ei voi olla epävarma niistä :) tuntuu silloin kun olen vähän aikaa aloillani. Taitaa nukahtaa aina liikkeessä ja herää kun olen paikallani. Niinhän ne vauvatkin tahtoo, että niitä keinutetaan jne. ja nukahtavat sitten keinutukseen/heijaamiseen. Välillä vauveliini heittää kuperkeikkaa,, se tuntuu vielä jännemmältä kuin potkut! Näinköhän saan nukuttua sitten kun kasvaa isommaksi, tuntuu olevan aika vauhdikas kaveri.Eilen patistin avomiehen äkkiä kokeilemaan vatsan päältä kun alkoi taas hirmuiset potkunyrkkeilyharkat mahassa. Tunsi "jonkun kolauksen" :) ja tänään pieni sattui heittämään kuperkeikan juuri kun isukki piti taas kättä mahan päällä. Kohta potkut näkyy jo mahan päälläkin :> mutta sitä pitää odottaa vielä ainakin viikko ellei enemmänkin... Tulis jo rakenneultra! Toki jännittää myös onko pikkuinen terve... Ainiin, siskoni ( ja tuleva kummi) halusi miettiä nimeä jo, siis ajanvietteeksi, ja homma meni tietenkin loppujen lopuksi ihan pelleilyksi. Pojalle nimiehdotus varteenotettavien nimiehdokkaiden jälkeen  oli Jorma Kullervo ja kuinka ollakaan, rakenneultra sattuu olemaan Jorman nimipäivänä. En halua pitää sitä merkkinä, jos masukaveri sattuu olemaan poika... :D

Testi kehiin ja oireet myös

15+3

Jos muisteltaisiin ihan alkuraskautta...
Kuukautiset ei ehtineet olla edes myöhässä, kun tein testin. Halpa marketin testi toimi! Tuli todella haalea viiva. Testasin ennen työvuoron alkua yleisö wc:ssä :D työvuoro meni kuin sumussa. Halusin äkkiä mennä tekemään toisen testin. Tällä kertaa ihan apteekista ostetun "kunnollisen". Seuraavana päivänä tein sellaisen sitten, ennen työvuoron alkua pukuhuoneen wc:ssä. Tuli taas haalea viiva, mutta sellainen kuitenkin, joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan. En tietenkään meinannut uskoa sitä ensin; eihän nyt heti toisella yrittämällä voi tärpätä! Poltin vielä sen päivän ajan tupakkaa, koska en uskonut testiä. Kuitenkin, kun pääsin kotiin, kerroin avomiehelleni olevani raskaana. Kun sanoin sen ääneen, se iski tajuntaan selvemmin. Polttaminen loppui siltä seisomalta! Avomiehen reaktio oli vain: "mm-m". Ihankuin olisin sanonut että onpa kylmä ulkona... :D eikai se itsekään sitä uskonut! Luulen, että siinä vaiheessa mieskin tajusi sen, kun neuvolalääkärin jälkeen soitin innoissani että näin Papun! Nyt mies onkin sitten intopinkeenä välillä, pussailee masua ja näin päin pois :) tasan viikon päästä on ultra, ehkä se konkretisoituu VIELÄ enemmän sitten! En malta odottaa... <3
Mikä sai minut tekemään testin ennen kuukautisten oletettua alkupäivää? Uteliaisuuden lisäksi se, että tissit oli aivan törkeen arat. Niin ei ole edes ennen kuukautisten alkua. Oli sellainen olo, että nyt on joku erilailla... Ja kas, niin olikin :> toinen oire, väsymys, astui kuvioihin melko pian. n. viikolla 6 olin aivan rättipoikki ja olisin voinut nukkua kellon ympäri ja ylikin. Yhdeksältä illalla jo aivan tööt.
Olin periaatteessa peloissani, koska oireita oli niin vähän. Plus, pelottelin itseäni lukemalla aivan liikaa netistä kaikkea... No, asiat muuttuivat. Heräsin eräs kaunis päivä, olisiko viikolla 7-8, normaaliin tapaan ja siinä tein aamuaskareita. Tapanani ennen raskautta oli syödä vasta muutama tunti heräämisen jälkeen, joskus jopa 5-7 tuntia heräämisestä (kyllä, olin hoinassa kunnossa, en ole enää...) kuitenkin, mieleeni ei ollut edes tullut syödä aamupalaa, kun mahassa alkoi tuntua jännältä. Kuumotti ja tuntui kuin joku sekoittaisi mahanesteitä lusikalla tehden pienen pyörteen. Sitten olikin juostava vessaan halaamaan pönttöä. Ei tullut mitään ulos, yökkäilin kylläkin vedet silmissä. Siitä sitten syömään heti... Siitä lähtien piti syödä koko ajan (tai ainakin siltä tuntui) jotain tai huono olo yllätti. Painokin siinä lähti nousuun. Viisi kiloa kaiken kaikkiaan ja nyt on vasta rv 12 menossa! Tosin, ei se ole noussut vähään aikaan... Ehkä tämä on nyt sitten se "normipaino"? Olen siis 163cm ja tällä hetkellä 60kg... Ekassa neuvolassa painoin 58,9 ja järkytyin suunnattomasti!
Muita oireita, jotka astuivat kuvioihin viikoilla 7-10 ja jotkut jatkuu edelleen...
-Huimaus ylösnoustessa
-Jatkuva pissahätä
-Repäisykivut (jos olen huonossa asennossa kun aivastan, niin auta armias...)
-Turvotus!
-Nälkä, nälkä, nälkä
-Mieliteot. Rasvainen, suolainen ja tulinen ruoka.
-Ällötys joitain hajuja/ruokia kohtaan. Lempparini aurinkokuivatut tomaatit sekä coctailkurkut eivät tule kysymykseenkään. Eikä aurajuusto. Paitsi pizzan päällä. Kala ällötti muutaman viikon. Vieläkin jonkin verran. Mutta sitä on "pakko" syödä. Muuta lihaa en nimittäin syö. Karkit maistuu! Ennen raskautta ei oikeen...
-Liha houkuttaa aivan mielettömästi. Onneksi soijanakit veivät lihanhimon pois. Luonnon tapa sanoa, että vauva kaipaa proteiinia.
-Hengästyminen. Kotitalon portaat eivät ole ikinä tuntuneet yhtä ylivoimaisilta! Ei edes silloin, kun vielä tupakoin...
Ei tule nyt muuta mieleen... :)

Miten joku näin pieni voi aiheuttaa niin suuria oireita?

Ensimmäisiä viikkoja

10+5

Aika on mennyt sittenkin todella nopeasti! Vieläkin on hyvin epätodellinen olo... Että sielläkö todellakin on joku? Tosin, näin meidän pienen "Pavun" viime viikon perjantaina, neuvolalääkärillä. Lääkäri teki siis perus sisätutkimuksen ja aivan yllättäen katsoi ultralaitteella, onko siellä kaikki hyvin! Harmittaa kyllä ettei kerrottu, että mahdollisesti on jo "ensimmäinen" ultra... Olisi ollut kiva tietää etukäteen niin olisin valinnut sellaisen päivän, että avomieheni pääsee mukaan. Tosin, ultra tehtiin sisäkautta (!), että ei sinänsä haittaa ettei mies ollu mukana... Vaikka onhan se nähnyt mun "paikat" ennenkin! Ensi viikon torstaina on sitten vihdoinkin "ensimmäinen" ultra (mahan päältä, rakko pitää olla suht täynnä, mitenkähän siitäkin selviän... Pissin siihen paikkaan). Sinne mies pääsee onneksi mukaan. Hämeenlinnaan asti pitää mennä, Riihimäeltä. Sinne pitää mennä myös synnyttämään sitten aikanaan! Pelottaa jo etukäteen, puolen tunnin matka on aika pitkä. Entä jos pikkuinen syntyy autossa? Onhan näitä välillä lehtien otsikoissa... "Nainen synnytti lentokoneessa!" "Nainen synnytti ruuhkabussissa!" Syöksysynnytykseksi sitä kai sanotaan. Hui!

Tänään oli verikokeet, otettiin viisi putkea verta! Oli vähän heikko happi sen jälkeen. Ei oo mun juttu nuo neulat! Myös virtsanäytteet otettiin, kotoa asti piti kuljettaa kahta pissapurkkia (no, toinen oli putki). Klamydia ainakin testataan toisesta, toista en enää muista... Hieman loukkaavaa periaatteessa testata klamydia. Neuvolassa ihmettelin jo, että sehän testattiin viisi vuotta sitten, kun aloitin e-pillerit. Silloin siis seurustelin jo nykyisen miehen kanssa. Neuvolantädin kommentti oli ivallisen kuuloinen "no, siltikin pitää testata". Loukkaannuin hieman. Ihankuin olisin tuolla ympäri kyliä käynyt, krhm, muiden kanssa. Pöh! Verikokeista ainakin katsotaan HIV ja A-hepatiitti.

En ole kertonut lähipiiristä vielä kuin siskolleni, että odotamme vauvaa. Sekin oli oikeastaan pakkorako, siskoni tuli Turusta käymään meidän luona, enkä tietenkään halunnut kertoa tällaisesta asiasta puhelimessa! Lisäksi, neuvolalääkäri oli juuri silloin, kun hän oli käymässä. Ilme oli mahtava. "Susta tulee täti!", sanoin. Tuijotti vaan. Järkyttyneenä. Tokeni kuitenkin siitä ja onnitteli sekä halasi kumpaakin! Koluttiin tapamme mukaan kirpputorit ja puolivahingossa mukaan tarttui muutama vauvanvaate... Oli NIIN söpöjä! Voisin tuijottaa niitä koko päivän... <3 Tuitui!

Ensiviikolla lähdetään Jyväskylään kertomaan lähipiirille vauvasta, jännittää todella paljon! Tämä on minun vanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi. Miehen vanhempien ei... Ajattelin käydä kehittämässä kuvia ja sujauttaa ultrakuvan jonnekin puolivälin paikkeille... "Haluatteko katsoa kuvia?" ja sitten TADAA!

No, näistä lisää myöhemmin.