28+6
AU AU AU AU!! Häpyluu on NIIN kipeä... Samoin nyt päivänmittaan alaselkää alkoi särkeä. Piti käydä kaupassakin, harkitsin muutaman tunnin asiaa koska mietin että en HITOSSA lähde jos koko päivän sattuu näin perkuleesti. No, päätin lähteä, koska täytyyhän nyt vauvalle saada maitoa ja jogurttia ja tomaattia ja kurkkua ja raejuustoa ja ja ja. Ja mulle vähän suklaata ehkä. Ehkä myös jäätelöä. Nousin varovaisesti sohvalta ylös ja päätin että nyt kävelen normaalisti, kyllähän mä nyt herran jumala pystyn kävelemään normaalisti tuolla ihmisten ilmoilla jos vaan haluan. Otin ensimmäisen määrätietoisen askeleen ja kiljahdin kivusta. Toisella askeleella inahdin. Kolmannella tuli kyyneleet. Ja päätin olla lähtemättä sittenkään... Aamulla/päivällä raivostuin E:lle kun meni sanomaan että jos nyt luovutan (= eli en mee kauppaan kävellen) niin oon vuodepotilas loppuajan. Teki mieli potkasta haaruksiin ja sanoa että no, kävele! Mene kauppaan! Vai luovutatko? Mutta sitten mietin, että ehkä halutaan joskus toinenkin lapsi. En halunnut vaarantaa sen tulevaisuutta. Ei vaan :) en ehkä ole potkaisemassa vaikka aivoon ottikin. Ja ottaa edelleen. Miksei E mennyt kauppaan? Koska iltavuoro. Enkä viitsi pyytää että kävisi töiden jälkeen ABC:lla hakemassa maitoa... Huoh. Kauppa menee tunnin päästä kiinni ja yhä edelleen ajattelen, että voisin mennä. Ja aina se mieli muuttuu kun nousen ylös. Kyllä, LUOVUTAN.
Mä vaan toivon, että NYT ei mee enää pahemmaksi nää liitoskivut. Sillon alussa oli vaan illalla ja yöllä nivuset kipeet, sitten ne oli myös aamulla kipeet, nyt ne on koko päivän (oisko 28+0 lähtien) ja NYT tänään astui kuvaan myös häpyluun kivut ja muutaman tunnin hereilläolon jälkeen alaselkäkivut... Mitäs seuraavaksi?
Luulen, että nyt on kyse lantion löystymisestä. Ensviikon pe on neuvola taas, nyt eletään siis maanantaipäivää. Asian voisi siellä ottaa puheeksi. Mulla on valmiiksi vielä siis yliliikkuvat nivelet, mikä kuulemma pahentaa vaivaa. Että joudunko mä kohta sairaalaan loppuajaksi, koska jos tätä menoa jatkuu niin en pääse kohta ylös sängystä omin avuin...!
Pikkuisella oli hikka ekaa kertaa rv 28+2! Ja siitä lähtien on ollu joka päivä... Kattelin kaikessa rauhassa telkkaria ku tunsin pientä rytmikästä naputusta aaaivan alamasussa, siis jossain sen paljon puhutun häpyluun kohilla. Kuulostelin hetken että onko mulla elohiiri vai mitä hittoa...? E sattu onneks olemaan siinä vieressä, niin laitoin sen käden siihen naputuksen kohille ja kysyin tunteeko se sen naputuksen. Kuulemma tunsi. Tunnusteltiin siinä vielä hetki, sitten E kysyi että minäkö se sykin :D ei, en ollu minä... Googlasin niin tuli monen monta monituista osumaa vauvan hikasta. Taas iski hirmuinen rakkauskohtaus ja hihkaisin että "Sillä on hikka!!" tuli vauva taas vähän konkreettisemmaksi E:llekin ;) hikka vahvistaa vauvan keuhoja! Eli on pelkästään hyvä juttu ^^
Närästys on äitynyt aika pahaksi... Vähänkin jos syö ennen nukkumaan menoa (siis edes paria tuntia ennen) niin voi olla varma että tekee höpöä yöllä. Yksi yö oli pakko käydä halaamassa vessanpönttöä kun närästi niin pahasti. Yäks :( ja nyt on sama juttu kuin alussa eli jos tulee vähänkin enemmän nälkä niin alkaa oksettaa! Sitten on pakko saada ruokaa HETI. Lisäksi väsymys astui takaisin kuvaan... No, kyllä se tästä! Enää vähän aikaa pitää kestää oireita ;) 11 viikkoa laskettuun aikaan! IIK!
AU AU AU AU!! Häpyluu on NIIN kipeä... Samoin nyt päivänmittaan alaselkää alkoi särkeä. Piti käydä kaupassakin, harkitsin muutaman tunnin asiaa koska mietin että en HITOSSA lähde jos koko päivän sattuu näin perkuleesti. No, päätin lähteä, koska täytyyhän nyt vauvalle saada maitoa ja jogurttia ja tomaattia ja kurkkua ja raejuustoa ja ja ja. Ja mulle vähän suklaata ehkä. Ehkä myös jäätelöä. Nousin varovaisesti sohvalta ylös ja päätin että nyt kävelen normaalisti, kyllähän mä nyt herran jumala pystyn kävelemään normaalisti tuolla ihmisten ilmoilla jos vaan haluan. Otin ensimmäisen määrätietoisen askeleen ja kiljahdin kivusta. Toisella askeleella inahdin. Kolmannella tuli kyyneleet. Ja päätin olla lähtemättä sittenkään... Aamulla/päivällä raivostuin E:lle kun meni sanomaan että jos nyt luovutan (= eli en mee kauppaan kävellen) niin oon vuodepotilas loppuajan. Teki mieli potkasta haaruksiin ja sanoa että no, kävele! Mene kauppaan! Vai luovutatko? Mutta sitten mietin, että ehkä halutaan joskus toinenkin lapsi. En halunnut vaarantaa sen tulevaisuutta. Ei vaan :) en ehkä ole potkaisemassa vaikka aivoon ottikin. Ja ottaa edelleen. Miksei E mennyt kauppaan? Koska iltavuoro. Enkä viitsi pyytää että kävisi töiden jälkeen ABC:lla hakemassa maitoa... Huoh. Kauppa menee tunnin päästä kiinni ja yhä edelleen ajattelen, että voisin mennä. Ja aina se mieli muuttuu kun nousen ylös. Kyllä, LUOVUTAN.
Mä vaan toivon, että NYT ei mee enää pahemmaksi nää liitoskivut. Sillon alussa oli vaan illalla ja yöllä nivuset kipeet, sitten ne oli myös aamulla kipeet, nyt ne on koko päivän (oisko 28+0 lähtien) ja NYT tänään astui kuvaan myös häpyluun kivut ja muutaman tunnin hereilläolon jälkeen alaselkäkivut... Mitäs seuraavaksi?
Luulen, että nyt on kyse lantion löystymisestä. Ensviikon pe on neuvola taas, nyt eletään siis maanantaipäivää. Asian voisi siellä ottaa puheeksi. Mulla on valmiiksi vielä siis yliliikkuvat nivelet, mikä kuulemma pahentaa vaivaa. Että joudunko mä kohta sairaalaan loppuajaksi, koska jos tätä menoa jatkuu niin en pääse kohta ylös sängystä omin avuin...!
Pikkuisella oli hikka ekaa kertaa rv 28+2! Ja siitä lähtien on ollu joka päivä... Kattelin kaikessa rauhassa telkkaria ku tunsin pientä rytmikästä naputusta aaaivan alamasussa, siis jossain sen paljon puhutun häpyluun kohilla. Kuulostelin hetken että onko mulla elohiiri vai mitä hittoa...? E sattu onneks olemaan siinä vieressä, niin laitoin sen käden siihen naputuksen kohille ja kysyin tunteeko se sen naputuksen. Kuulemma tunsi. Tunnusteltiin siinä vielä hetki, sitten E kysyi että minäkö se sykin :D ei, en ollu minä... Googlasin niin tuli monen monta monituista osumaa vauvan hikasta. Taas iski hirmuinen rakkauskohtaus ja hihkaisin että "Sillä on hikka!!" tuli vauva taas vähän konkreettisemmaksi E:llekin ;) hikka vahvistaa vauvan keuhoja! Eli on pelkästään hyvä juttu ^^
Närästys on äitynyt aika pahaksi... Vähänkin jos syö ennen nukkumaan menoa (siis edes paria tuntia ennen) niin voi olla varma että tekee höpöä yöllä. Yksi yö oli pakko käydä halaamassa vessanpönttöä kun närästi niin pahasti. Yäks :( ja nyt on sama juttu kuin alussa eli jos tulee vähänkin enemmän nälkä niin alkaa oksettaa! Sitten on pakko saada ruokaa HETI. Lisäksi väsymys astui takaisin kuvaan... No, kyllä se tästä! Enää vähän aikaa pitää kestää oireita ;) 11 viikkoa laskettuun aikaan! IIK!
 |
| Rv 28+4 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti