22+1
Tänään oli kolmas neuvola, oli ihanaa kuunnella
taas pienen sydänääniä <3 vaikka olikin unilla kun kuunneltiin :)
sykkeet pomppi siinä 130-140 välissä. Sf -mitta oli huimat 23cm. Ensi
kerta neuvolassa onkin sitten lääkärikäynti... Luvassa ah, niin ihana ja
kauan kaipaamani sisätutkimus, jossa katsotaan siis kohdunsuun tilanne
(onko kiinni ja onko ennenaikaisuuden riskiä jne.) ja kurkistus
ultralaitteella masuun että miten siellä voidaan! Hymyilin sisäänpäin
kun sijaistäti kertoi että kurkataan miten mahassa voidaan... Koska
viime ultran jälkeen ultraaja sanoi että ultrat oli sitten siinä! Kiva,
että neuvolassa näkeekin vielä pikku-murun <3 niin, ja tietenkin
katsotaan neuvolan tädin kanssa myös perus pissanäyte (löytyykö
glukoosia tai proteiinia), verenpaine, paino ja hemoglobiini samalla
reissulla. Tänään oli sijaistäti (tää nyt ei liity asiaan, mutta se ei
edes kätellyt!) joka ei oma-aloitteisesti katsonut mun hemoglobiinia,
vaan mun piti itse pyytää! Se oli jo lähettämässä mua kotiin... Sitten
kun katottiin niin oli vaan että: "Hyvä, että katottiin, oli 105!
Alussahan sulla oli 142". ELI; raskausajan anemiahan tämä. Se siis
johtuu siitä, että raskaana verimäärä kasvaa niiiin paljon, että veri
laimenee. JA se ylimääränen veri lisää painoa jopa 1-1,5 kiloa! Hui!
Jännä tää ihmiskroppa :D
Nyt tuntuu tulevan oiretta oireen perään! Ehdinkin
jo kehuskella kuinka yllättävän helppoa tää raskaanaoleminen onkaan!
Voi voi, kuinka väärässä olin. Ja on tunne että lisää oireita ja vaivoja
on tulossa...
Pari viikkoa takaperin rupes tuntumaan kipuilua
vasemmassa kankussa :D lähinnä kävellessä. Viikon se kipu muhi ja
kasvoi, kunnes sitten helvetti pääsi irti ja en pystynyt kävelemään.
Sattu niin älyttömästi ylös noustessa että pääsi karjahdus ja romahdin
lattialle. Tätä kesti kolme päivää. Liikuin lähinnä konttaamalla. Välilä
sekin teki liian kipeää. Sohva-vessa välin kulkeminen kesti sellaset
kolme minuuttia parhaimmillaan ja pahimmillaan vähän enemmän kun yritin
kävellen päästä. Se kipu sitten kesken matkan vaan iski enkä päässyt
eteenpäin. Tunnustan, muutaman kerran pääsi lohduton itku. En tiedä
itkinkö enemmän sitä, että sattuu, vai sitä, että en päässyt omin avuin
eteenpäin! Googlasin tietenkin oireet ekana päivänä jo, ja löysin jonkun
toisen raskaana olevan kirjoittaman tarinan/kysymyksen nettitohtorille.
Olis voinu yhtä hyvin olla mun kirjottama. JOS tohtoriin on
luottaminen, kyse oli piriformis syndroomasta. Piriformis on
kankkulihaksen alla oleva (päärynänmuotoinen) kankkulihas jonka
huudeilla kulkee iskiashermo (josta on ollu mulle riesaa muutaman kerran
jo ennen raskautta...) ja hermohan siellä hätää kärsimässä vauvan
painosta (tjsp, en muista tarkalleen. Googlatkaa!). Onneksi vauveliini
sitten siirtyi pois hermon päältä ja neljäntenä päivänä pystyin jo
tekemään kotitöitä. Ensimmäistä kertaa olin KIITOLLINEN, että pystyin
tekemään kotitöitä :D
No, päivän ehdin olla vaiva/kipuvapaa kun
sitten yhtäkkiä sydän päätti ruveta hurjaan laukkaan, vaikka vaan istuin
sohvalla kaikessa rauhassa. Sitä kesti viitisen minuuttia. Koko ajan
istuin paikallani, yrittäen "rauhoittaa" itseäni (mitä teet kun sydän
villiintyy itsekseen?). Uskaltauduin ylös kun "oli pakko" ruveta
tekemään ruokaa E:lle, joka oli kohta tulossa kotiin töistä. Tuli
hirveän kuuma --> hiki, sydän rupes taas lyömään kovempaa ja pienesti
heitti päässä. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Öö? Kysyin siitä tänään
neuvolassa, tätskä sanoi että voi johtua tuosta lisääntyneestä
verimäärästä. Että sydän voi joutua tekemään välillä vähän enemmän töitä
sen takia. Sanoi, että jos jatkuu niin pitää soittaa neuvolaan niin
lääkäriaikaa aikaistetaan ja tutkitaan mikä on. Mitenhän tää pumppu
kestää?
SITTEN. Seuraavana päivänä tästä ihmettelin kun
en saanut vedettyä henkeä kunnolla. Ja vielä jatkuu... Siitäkin sanoin
neuvolassa. Kohtu yltää kuulemma keuhkoihin asti ja vauva siellä
ylhäällä heiluu, niin ei ihme ettei henki kulje... Ei ihme että on
vaikeaa hengittää! Sitten kun maha on täynnä niin silloin vasta tukalat
oltavat onkin... Tätä kirjottaessakin haukon henkeä välillä ku kala
kuivalla maalla.
Siinä kaikki? Ei toki! TUOSTA pari päivää meni,
sitten yöllä vessaan kolmattatuhatta kertaa noustessa tuntu
nivusissa/sisäreisissä siltä ku oisin päivällä treenannu sisäreisiä
hapoille asti. Google hätiin! Liitoskipuja. Alkaa jutsiinsa näillä
viikoilla.
Siinä ne toistaiseksi! Herkkua ei oo, mutta onneks alle puolet jäljellä...
Teitä uteliaita saattaa kiinnostaa painonnousu?
No, mitathan oli alussa 163/54. Ja nyt 163/68. En oo kysyny paljonko
mulla sais nousta paino, mutta ei oo ainakaan vielä sanottu mitään pahaa
:D enkä mä nyt niin stressaakaan... Suurinta painonnousu on viikoilla
17-24 ja mulla on tässä ollu hirmuinen pyrähdys kyllä painon suhteen!
Neuvolassa punnituksen jälkeen lasketaan keskimääräinen painonnousu
viikossa edellliskerrasta lähtien, ja meikäläisellä yli kilo ois tullu
viikossa sitten viime neuvolan... Se kaikki paino ei siis ole LÄSKIÄ,
vaan kyse on lähinnä nesteistä... Ja painaahan tuo pienikin jo yli puoli
kiloa (+lisukkeet O.ol) :D vaikka onhan nuo herkutkin maistuneet...
Sormet on ku nakit ja jalat turpoo jos on vähänkin lämpimämpi ja
seison/kävelen pitkän aikaa. Pitää levätä jalat ylhäällä. Ja
mahdollisesti pitää tyynyä jalkojen alla että nesteet ei kerry
nilkkoihin :D tiedättekö Michelin-manin? Niin. En halua sen jalkoja!
Prinsessaverhot on valmiit ylihuomenna! Jee! Otan
kuvia sitten vauvan nurkkauksesta ja muista hankinnoista... JA masukuvia
jos kaipaatte niin saamanne pitää! Harmittaa vaan, kun olin ottanut
kymppiviikosta lähtien joka viikko kuvan kasvavasta vatsasta puhelimella
ja arvatkaa häviskö ne kuvat sitten huollossa... Jeppisjepulis. Onneks
lähetin niitä innokkaalle siskolleni, joka lupasi lähettää kohtapuoliin
niitä mulle :) itse ainakin metsästin kissojen ja koirien kanssa
mahakuvia vastaavilta viikoilta. Ihan vaan siksi, että tahdoin tietää
onko mulla nyt liian pieni tai suuri maha. Mutta tässä kuvaa, mitä otin
eilen eli rv 24+0
 | |
| Rv 24+0 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti