15+3
Jos muisteltaisiin ihan alkuraskautta...
Kuukautiset ei ehtineet olla edes myöhässä, kun tein testin. Halpa marketin testi toimi! Tuli todella haalea viiva. Testasin ennen työvuoron alkua yleisö wc:ssä :D työvuoro meni kuin sumussa. Halusin äkkiä mennä tekemään toisen testin. Tällä kertaa ihan apteekista ostetun "kunnollisen". Seuraavana päivänä tein sellaisen sitten, ennen työvuoron alkua pukuhuoneen wc:ssä. Tuli taas haalea viiva, mutta sellainen kuitenkin, joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan. En tietenkään meinannut uskoa sitä ensin; eihän nyt heti toisella yrittämällä voi tärpätä! Poltin vielä sen päivän ajan tupakkaa, koska en uskonut testiä. Kuitenkin, kun pääsin kotiin, kerroin avomiehelleni olevani raskaana. Kun sanoin sen ääneen, se iski tajuntaan selvemmin. Polttaminen loppui siltä seisomalta! Avomiehen reaktio oli vain: "mm-m". Ihankuin olisin sanonut että onpa kylmä ulkona... :D eikai se itsekään sitä uskonut! Luulen, että siinä vaiheessa mieskin tajusi sen, kun neuvolalääkärin jälkeen soitin innoissani että näin Papun! Nyt mies onkin sitten intopinkeenä välillä, pussailee masua ja näin päin pois :) tasan viikon päästä on ultra, ehkä se konkretisoituu VIELÄ enemmän sitten! En malta odottaa... <3
Mikä sai minut tekemään testin ennen kuukautisten oletettua alkupäivää? Uteliaisuuden lisäksi se, että tissit oli aivan törkeen arat. Niin ei ole edes ennen kuukautisten alkua. Oli sellainen olo, että nyt on joku erilailla... Ja kas, niin olikin :> toinen oire, väsymys, astui kuvioihin melko pian. n. viikolla 6 olin aivan rättipoikki ja olisin voinut nukkua kellon ympäri ja ylikin. Yhdeksältä illalla jo aivan tööt.
Olin periaatteessa peloissani, koska oireita oli niin vähän. Plus, pelottelin itseäni lukemalla aivan liikaa netistä kaikkea... No, asiat muuttuivat. Heräsin eräs kaunis päivä, olisiko viikolla 7-8, normaaliin tapaan ja siinä tein aamuaskareita. Tapanani ennen raskautta oli syödä vasta muutama tunti heräämisen jälkeen, joskus jopa 5-7 tuntia heräämisestä (kyllä, olin hoinassa kunnossa, en ole enää...) kuitenkin, mieleeni ei ollut edes tullut syödä aamupalaa, kun mahassa alkoi tuntua jännältä. Kuumotti ja tuntui kuin joku sekoittaisi mahanesteitä lusikalla tehden pienen pyörteen. Sitten olikin juostava vessaan halaamaan pönttöä. Ei tullut mitään ulos, yökkäilin kylläkin vedet silmissä. Siitä sitten syömään heti... Siitä lähtien piti syödä koko ajan (tai ainakin siltä tuntui) jotain tai huono olo yllätti. Painokin siinä lähti nousuun. Viisi kiloa kaiken kaikkiaan ja nyt on vasta rv 12 menossa! Tosin, ei se ole noussut vähään aikaan... Ehkä tämä on nyt sitten se "normipaino"? Olen siis 163cm ja tällä hetkellä 60kg... Ekassa neuvolassa painoin 58,9 ja järkytyin suunnattomasti!
Muita oireita, jotka astuivat kuvioihin viikoilla 7-10 ja jotkut jatkuu edelleen...
-Huimaus ylösnoustessa
-Jatkuva pissahätä
-Repäisykivut (jos olen huonossa asennossa kun aivastan, niin auta armias...)
-Turvotus!
-Nälkä, nälkä, nälkä
-Mieliteot. Rasvainen, suolainen ja tulinen ruoka.
-Ällötys joitain hajuja/ruokia kohtaan. Lempparini aurinkokuivatut tomaatit sekä coctailkurkut eivät tule kysymykseenkään. Eikä aurajuusto. Paitsi pizzan päällä. Kala ällötti muutaman viikon. Vieläkin jonkin verran. Mutta sitä on "pakko" syödä. Muuta lihaa en nimittäin syö. Karkit maistuu! Ennen raskautta ei oikeen...
-Liha houkuttaa aivan mielettömästi. Onneksi soijanakit veivät lihanhimon pois. Luonnon tapa sanoa, että vauva kaipaa proteiinia.
-Hengästyminen. Kotitalon portaat eivät ole ikinä tuntuneet yhtä ylivoimaisilta! Ei edes silloin, kun vielä tupakoin...
Ei tule nyt muuta mieleen... :)
Kuukautiset ei ehtineet olla edes myöhässä, kun tein testin. Halpa marketin testi toimi! Tuli todella haalea viiva. Testasin ennen työvuoron alkua yleisö wc:ssä :D työvuoro meni kuin sumussa. Halusin äkkiä mennä tekemään toisen testin. Tällä kertaa ihan apteekista ostetun "kunnollisen". Seuraavana päivänä tein sellaisen sitten, ennen työvuoron alkua pukuhuoneen wc:ssä. Tuli taas haalea viiva, mutta sellainen kuitenkin, joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan. En tietenkään meinannut uskoa sitä ensin; eihän nyt heti toisella yrittämällä voi tärpätä! Poltin vielä sen päivän ajan tupakkaa, koska en uskonut testiä. Kuitenkin, kun pääsin kotiin, kerroin avomiehelleni olevani raskaana. Kun sanoin sen ääneen, se iski tajuntaan selvemmin. Polttaminen loppui siltä seisomalta! Avomiehen reaktio oli vain: "mm-m". Ihankuin olisin sanonut että onpa kylmä ulkona... :D eikai se itsekään sitä uskonut! Luulen, että siinä vaiheessa mieskin tajusi sen, kun neuvolalääkärin jälkeen soitin innoissani että näin Papun! Nyt mies onkin sitten intopinkeenä välillä, pussailee masua ja näin päin pois :) tasan viikon päästä on ultra, ehkä se konkretisoituu VIELÄ enemmän sitten! En malta odottaa... <3
Mikä sai minut tekemään testin ennen kuukautisten oletettua alkupäivää? Uteliaisuuden lisäksi se, että tissit oli aivan törkeen arat. Niin ei ole edes ennen kuukautisten alkua. Oli sellainen olo, että nyt on joku erilailla... Ja kas, niin olikin :> toinen oire, väsymys, astui kuvioihin melko pian. n. viikolla 6 olin aivan rättipoikki ja olisin voinut nukkua kellon ympäri ja ylikin. Yhdeksältä illalla jo aivan tööt.
Olin periaatteessa peloissani, koska oireita oli niin vähän. Plus, pelottelin itseäni lukemalla aivan liikaa netistä kaikkea... No, asiat muuttuivat. Heräsin eräs kaunis päivä, olisiko viikolla 7-8, normaaliin tapaan ja siinä tein aamuaskareita. Tapanani ennen raskautta oli syödä vasta muutama tunti heräämisen jälkeen, joskus jopa 5-7 tuntia heräämisestä (kyllä, olin hoinassa kunnossa, en ole enää...) kuitenkin, mieleeni ei ollut edes tullut syödä aamupalaa, kun mahassa alkoi tuntua jännältä. Kuumotti ja tuntui kuin joku sekoittaisi mahanesteitä lusikalla tehden pienen pyörteen. Sitten olikin juostava vessaan halaamaan pönttöä. Ei tullut mitään ulos, yökkäilin kylläkin vedet silmissä. Siitä sitten syömään heti... Siitä lähtien piti syödä koko ajan (tai ainakin siltä tuntui) jotain tai huono olo yllätti. Painokin siinä lähti nousuun. Viisi kiloa kaiken kaikkiaan ja nyt on vasta rv 12 menossa! Tosin, ei se ole noussut vähään aikaan... Ehkä tämä on nyt sitten se "normipaino"? Olen siis 163cm ja tällä hetkellä 60kg... Ekassa neuvolassa painoin 58,9 ja järkytyin suunnattomasti!
Muita oireita, jotka astuivat kuvioihin viikoilla 7-10 ja jotkut jatkuu edelleen...
-Huimaus ylösnoustessa
-Jatkuva pissahätä
-Repäisykivut (jos olen huonossa asennossa kun aivastan, niin auta armias...)
-Turvotus!
-Nälkä, nälkä, nälkä
-Mieliteot. Rasvainen, suolainen ja tulinen ruoka.
-Ällötys joitain hajuja/ruokia kohtaan. Lempparini aurinkokuivatut tomaatit sekä coctailkurkut eivät tule kysymykseenkään. Eikä aurajuusto. Paitsi pizzan päällä. Kala ällötti muutaman viikon. Vieläkin jonkin verran. Mutta sitä on "pakko" syödä. Muuta lihaa en nimittäin syö. Karkit maistuu! Ennen raskautta ei oikeen...
-Liha houkuttaa aivan mielettömästi. Onneksi soijanakit veivät lihanhimon pois. Luonnon tapa sanoa, että vauva kaipaa proteiinia.
-Hengästyminen. Kotitalon portaat eivät ole ikinä tuntuneet yhtä ylivoimaisilta! Ei edes silloin, kun vielä tupakoin...
Ei tule nyt muuta mieleen... :)
 |
| Miten joku näin pieni voi aiheuttaa niin suuria oireita? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti